Riistaa syödään pitämään yllä voimia, ja riittävästi syöminen onkin jokaiselle klaanille jokapäiväinen huoli.[2] Klaanin päällikön tai varapäällikön tehtävänä on lähettää riittävä määrä metsästyspartioita, ja ylimääräiseksi jäävä riista jätetään klaanin riistakasaan.[lähde?] Kukin klaani taitaa tietynlaisten saaliseläinten metsästyksen heidän tuntemansa maaston ja heidät kasvattamansa perinteiden vuoksi.[lähde?]
Soturit metsästävät useita erilaisia saaliseläimiä, sillä tärkeintä on ottaa saaliiksi mitä tahansa löytääkin.[3] Toisaalta jokaisella klaanilla on omat riistamieltymyksensä ja käsityksensä siitä, mikä kelpaa klaanille tuoresaaliiksi; esimerkiksi jokiklaanilaiset välttelevät lintujen syömistä ja suosivat kalaa.[4] Tavallisesti tapettaessa saaliinsa kissa kiittää Tähtiklaania sen hengestä ja hautaa sen väliaikaisesti maahan pitääkseen sen turvassa muilta petoeläimiltä, kunnes tuoresaalis on valmis kuljetettavaksi leiriin.[lähde?] Klaanikissoilla on usein tapana haudata saaliin jäänteet kunnioittaakseen heidän tappamiensa eläinten henkiä.[5]
Kissat eivät tapa saalista vain huvin vuoksi ilman aikomusta käyttää sitä itsensä tai klaanin ravinnoksi, sillä tämä on yksi soturilain säännöistä.[6] Soturilaissa on myös, että metsästäjät eivät saa syödä, ennen kuin he ovat ensin metsästäneet klaanille.[7] Perinteisesti klaaninvanhimmat ja pentuja hoitavat kuningattaret ruokitaan ennen sotureita ja oppilaita.[8] Lehtikatona saalista on paljon vaikeampi löytää kuin muina vuodenaikoina.[9]
Variksenruoka[]
Variksenruoka (engl. crowfood) on klaanien termi pilaantuneelle ja syömäkelvottomalle riistalle, joka on alkanut mätänemään.[10][11] Klaanikissat syövät yleensä variksenruokaa vain, jos he ovat epätoivoisia ja nälissään,[12] mutta variksenruoan syömistä vältellään, sillä sen tiedetään aiheuttavan vatsavaivoja ja vakavia sairauksia.[lähde?] Joskus variksenruokaa käytetään loukkauksena tai uhkauksena.[13]
Vanhassa metsässäVarjoklaanin lähellä oleva Haaskala oli variksenruoan lähde, josta löytyi aina mädäntynyttä saalista, mutta sen tiedettiin kantavan sairauksia.[lähde?] Kuitenkin kun Rikkotähti johti Varjoklaania, hänen soturinsa turvautuivat variksenruokaan, sillä tuolloin sotureita käytettiin taisteluun, ei metsästämiseen.[10] Variksenruoka tunnetaan myös haaskana.[11]
Lista saaliseläimistä[]
Jyrsijät[]
Oravat[]
Orava
Korkein luokitus:
Heimo: Sciuridae (Oravat)
Kuvailu:
Jyrsijä, jolla on pörröinen häntä, tupsupäiset korvat ja pienet tassut. Lehtikatona yleensä harmaa, muina vuodenaikoina punertava, mutta hännän väritys voi vaihdella paljon yksilöittäin.[14]
Suuri myyrä, jolla on pyöreähkö tummanvärinen ruumis, pienet silmät, lyhyet jalat sekä pitkä, karvainen häntä.[16] Yleinen saaliseläin Jokiklaanissa, mutta löytyy myös Myrskyklaanin reviiriltä, läheltä vettä.[lähde?]
Pienehkö nisäkäs, jolla on pyöreähkö pää, pitkät korvat, tupsumainen häntä sekä rusehtava turkki, joka on vatsapuolelta vaaleampi.[21] Tärkein saaliseläin Tuuliklaanissa.[lähde?]
Useita eri lajeja kuten taimen, mutu, lohi, hauki tai karppi. Tärkein saaliseläin jokiklaanilaisille, ja tämä ruokavalio tekee heidän turkeistaan vettähylkiviä.[lähde?]
Yleinen laululintu. Noin 14 cm pitkä. Sekä koirailla että naarailla on valkoinen siipijuova, mutta koiraan tunnistaa punertavasta sulkapeitteestään.[28]
Tumma, isokokoinen rastas, jolla on pitkä pyrstö. Koiras on kokomusta oranssinkeltaisella nokalla ja silmärenkaalla, kun taas naaras on mustanruskea.[33] Yleinen lintu Myrskyklaanissa.[lähde?]
Yleensä harmaan, ruskean, mustan tai valkoisen sävyisiä lintuja, joilla on punertavat heltat. Noin 30 cm pitkiä ja yleensä erakkojen tai kulkukissojen pyydystämiä.
Pitkä, ohut matelija pilkullisella iholla, jossa on tumman ja vaalean sävyjä. N. 1,5 metriä pitkä, vaikka koko vaihtelee lajien välillä. Joskus löytyy Varjoklaanista.
Myrkyllinen käärme, jolla on pitkä suomuinen vartalo. Naaras vihertävän ruskea ja uros hyvin tumman harmaa väriltään. Sahalainen kuvio. Noin yhden metrin pituinen tai jopa pidempi.
Pieni ruskea matelija, jolla on nahkea iho. Liskoilla on myös pitkä, ruoskamainen häntä. Monen kokoisia yksilöitä, vaikka liskot joita kissat saavat kiinni ovat yleensä n. 15 cm.
Pieni karvainen eläin, jolla on suuret korvat ja eturaajat ovat verkkomaiset siivet. Ainoa nisäkäs joka kykenee lentämään. Eri kokoisia - pienin 29 mm.
Pieni nisäkäs, joka muistuttaa jokseenkiin hiirtä tai myyrää. Sillä on tummanruskea tai musta turkki, pitkä ja suippo kuono, pienet silmät sekä lyhyet korvat.[36]
Nahkea harmaanvihreä tai harmaanruskea sammakkoeläin voimakkailla takajaloilla, ruskeilla silmillä ja nahkealla iholla. Noin 6 cm pitkä. Syödään vain Varjoklaanissa.
