Spottedleaf's Honest Answer (suom. Täplälehden rehellinen vastaus) on vuonna 2008 julkaistu ja Victoria Holmesin kirjoittama lyhyttarina, jonka kertojana on Täplälehti. Hän kertoo tunteensa Tulitähdestä, Hiekkamyrskystä sekä heidän suhteestaan.
Suomennettu versio[]
(epävirallinen suomennos)
Täplälehden rehellinen vastaus
- Hei? Tervehdys, olen Täplälehti. Valkomyrsky sanoi sinun etsineen minua. Tervetuloa Tähtiklaaniin ja onnittelut tiesi löytämisestä tänne! Tiedän, se ei ollut helppoa. Älä huoli, sinä saat lähteä kun olen puhunut. Ei ole sinun aikasi jäädä tänne, pikkuinen.
- Istutaan alas tuon sammaltilkun päälle, pajupuun alle. Auringosta voi tulla hyvin kuuma täällä, tarpeeksi polttamaan tumman turkin, mutta sammal pitää meidät viileinä. Onko sinun hyvä olla? Hyvä. Kenenkään ei pitäisi häiritä meitä. Suurin osa klaanitovereistani on löytänyt oman oleskelualueensa.
- Joten, haluat siis tietää Tulitähdestä ja Hiekkamyrskystä, niinkö? No, Tulitähti on Myrskyklaanin päällikkö ja Hiekkamyrsky hänen kumppaninsa. Tulitähti oli kotikisu. Kun hän tuli metsään, häntä kutsuttiin Ruskaksi. Voitko uskoa sitä? Rehellisesti sanoen, kaksijalat antavat kotikisuille naurettavia nimiä! Sinitähti löysi tämän tiedonjanoisen pennun vaeltelemassa reviirimme reunalla ja...
- Mitä? Sinä tiedätkin tämän jo? Miksi... ahaa. Nyt ymmärrän. Haluat siis tietää, mitä ajattelen Tulitähdestä ja Hiekkamyrskystä, niinkö? Selvä. En aio teeskennellä, että en tiedä, miksi olet kiinnostunut – jokainen kissa Tähtiklaanissa tietää, mitä ajattelen Myrskyklaanin päälliköstä, mutta he ovat liian kohteliaita sanomaan siitä mitään. Olenhan sentään parantaja. Emme saa ottaa kumppania tai hankkia pentuja; meidän tehtävämme on hoitaa koko klaania kuin sen jokainen kissa olisi meille sukua.
- Ja tietenkin, olen nyt Tähtiklaanissa, kun taas Tulitähti on yhä voimissaan, muutamia henkiä vielä jäljellä. Hänellä on myös kumppani, joka on antanut hänelle kaksi pentua ja pysyi hänen rinnallaan koko Suuren taivalluksen ajan eikä ole koskaan lakannut rakastamasta häntä, ei edes silloin, kun näytti siltä, että klaanit eivät pärjäisi uusissa kodeissaan. Kenties ajattelet, että minun olisi pitänyt jo unohtaa hänet ja luopua toivosta kauan sitten ja hyväksyä, että olisimme aina vain ystäviä? Voin päätellä kapenevista silmistäsi, että tämä on juuri sitä, mitä ajattelet. Mutta kuten klaanitoverini, olet liian kiltti sanomaan mitään. Luuletko, etten tiedä kuinka toivotonta tämä on? Luuletko, että toivon yhä hänen olevan minun joku päivä, ja että jollain tavalla lopettaisin olemasta parantaja? Että Hiekkamyrsky katoaisi, kuin aamukaste ja jokainen kissa unohtaisi, että meidän ei pitäisi olla koskaan yhdessä?
- Olen pahoillani, kysyit rehellistä vastausta ja sehän on vain reilua antaa rehellinen vastaus ilman turkkisi kynsimistä. Totuus on, että rakastan Tulitähteä edelleen ja seuraan häntä ikuisesti tietäen, ettei hän voi olla koskaan minun. Hän kuuluu Hiekkamyrskylle ja Myrskyklaanille. Mutta sydämeni on hänen ja tulee aina olemaan. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, tiedäthän. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa metsään, olin ollut parantaja monia vuodenaikoja ja nautin siitä kaikesta, parantavien ja rauhoittavien yrttien tietämyksestä kielien vaihtamiseen soturiesi-isien kanssa ja enteiden tulkintaan klaanille. Kuinka ironista, että yksi viimeisistä ennustuksistani Tähtiklaanilta – tähdenlento, joka selvästi kertoi, että vain tuli voi pelastaa klaanimme – ennusti Tulitähden saapumista metsään. Hän on pelastanut klaaneja, eikä vain omaansa, mutta myös kaikki viisi. Tiedäthän Taivasklaanista? He ovat minun ja Tiikeritähden esi-isiä, koska me olemme sukua Pilvitähdelle ja hänen kumppanilleen Linnunlaululle, joka jäi Myrskyklaaniin kun hänen klaanitoverinsa häädettiin pois metsästä. Klaanien kohtalo oli Tulitähden kohtalo, mutta minä en koskaan ollut osa sitä.
- Aluksi hän oli vain oppilas minulle – erilainen, koska hän oli syntynyt kotikisuna, mutta utelias, rohkea ja joskus hiirenaivoinen niin kuin muutkin oppilaat. Tiesin, että Sinitähdellä oli jokin yhteys Tulitassuun kun hän oli hänen kanssaan, vaikka siihen meni aikaa ennen kuin hän tajusi Tulitassun olevan tuli, joka pelastaisi klaanin. Kun Keltahammas tuli Myrskyklaaniin, aloin näkemään Tulitassun eri tavalla. Hän ei pitänyt äkäisestä naaraasta, mutta oppi silti kunnioittamaan ja hoitamaan Keltahammasta, kun hänen klaanitoverinsa eivät päässeet yli siitä, että tämä oli syntyperältään varjoklaanilainen. Ehkä se johtui siitä, että Tulitassu tiesi miltä tuntui olla ulkopuolinen, jonka pitäisi todistaa uskollisuutensa yhä uudelleen ja uudelleen. Se on varmaa, että lopetin pian hänen epäilemisensä. Aloin tarkkailemaan häntä, kuuntelemaan kun Sinitähti kertoi Tulitassun koulutuksesta ja joskus puhuin hänelle kun satuin tapaamaan hänet. Emme puhuneet klaanin juoruista vaan ihan asioista, jotka olivat tärkeitä meille molemmille, kuten nouseva uhka Varjoklaanista tai mitä Tähtiklaani oli suunnitellut meille. Hän oli ystävällinen, rohkea ja itsepäisesti uskollinen klaanilleen. Näin hänet kissana, joka hän todella oli. Tiesin, mikä tuuri meillä oli olla hänet ja myös mikä kissa hänestä tulisi: hän oli tuli, joka pelastaisi klaanin – ja kissa johon minun ei olisi koskaan pitänyt rakastua.
- Kun Varjoklaani hyökkäsi rotkoon ja lähetti minut Tähtiklaaniin aivan liian pian, minä makasin kuun pesässäni toivoen, että Tulitassu liittyisi seuraani. Minun ei olisi pitänyt kuolla silloin!
- Vaikka minun olisi aina pitänyt olla parantaja, etäällä Tulitassusta kaikista merkittävimmillä tavoilla, olisin voinut kulkea hänen rinnallaan, kun hänestä tuli soturi, ja sitten varapäällikkö ja päällikkö. Sen sijaan minut tuomittiin katsomaan häntä kaukaa, eikä aina selvästi, kuin tuijottaen kalaa uiskentelemassa lammen pohjalla. Joskus veden väreily peitti hänet minulta, ja kuljeksin häntä etsien Tähtiklaanin metsissä yöstä toiseen. Kun tapasin hänet uudelleen, asiat olivat toisin; hän oli nähnyt asioita, tehnyt asioita tietämättäni ja se oli kuin olisi tavannut jonkun tuntemattoman ensi kertaa. Mutta en ikinä lopettanut katsomista, en ikinä luovuttanut hänen auttamisessaan. Kuljin hänen kanssaan hänen unissaan, jaoin hänen pelkonsa, ohjasin häntä kaikella tiedolla, jota Tähtiklaanissa oleskelu oli minulle antanut. Tiedän, kuinka paljon hän odotti näkevänsä minua, kuinka iloinen hän oli minun tuoksuni ympärillä ja turkin kosketuksesta. Voitko kuvitella kuinka paljon sattuu olla lähempänä häntä Tähtiklaanissa kuin elossa ollessani?
- Yhden tuollaisen kuuttoman yön jälkeen, Hiekkamyrsky oli hänen kumppaninsa, ja minä tiesin, että näkymätön joki välillämme oli kasvanut liian suureksi sen yli loikkaamiseksi. Tiesitkö, että hän tuli unessaan etsimään minua koettaen selittää, että hänen oli siirryttävä eteenpäin, ja että hän ei voisi olla enää rakastunut muistoon? Minä en ole muisto! Halusin ulvoa kuin emon hylkäämä pentu. Minä olen täällä, minä rakastan sinua edelleen. Tulen ikuisesti kävelemään vierelläsi. Mutta mitä se on verrattuna lämpöön, jota Hiekkamyrsky voi hänelle tarjota, vahvan kumppanin läsnäolo, joka auttaa häntä johtamaan klaaniaan, kauniiden pentujen antaminen hänelle ja heidän sukunsa kasvamisen seuraaminen? Jään ikinuoreksi, kun Tulitähti kasvaa vanhemmaksi, mutta Hiekkamyrsky pysyy hänen tahdissaan askel askeleelta, sointuen hänen harmaantuvaan turkkiinsa ja hidastuviin tassuihinsa kuin lampi kirkasta vettä. Rakastaako Tulitähti Hiekkamyrskyä? Voi kyllä, en ollenkaan epäile sitä. Hiekkamyrsky on hyvä kumppani hänelle; jokainen kissa voi nähdä kuinka paljon hän rakastaa häntä, kuinka paljon hän uskoo häneen klaanin päällikkönä. Heidän tyttärensä ovat upeita kissoja, ja minä rakastan heitä kuin he olisivat omiani. Lehtilammella on erityinen kohtalo, kuten hänen isällänsäkin oli, ja on kunnia pystyä kulkemaan hänen unissaan ja ohjaamaan häntä. Mutta joskus en vain voi lakata toivomasta, että olisin hänen emonsa, seisoen Tulitähden vierellä katsomassa hänen kasvuaan. Teen kaiken minkä pystyn varmistaakseni, että hänelle, tai hänen siskolleen, Oravaliidolle, ei satu mitään pahaa, kunnes heidän aikansa koittaa liittyä tänne minun seuraani.
- Katso, varjot ovat pitenemässä, on sinun aikasi mennä. Kirsikkatassu vie sinut rajalle. Kirsikkatassu, tule tänne, kiitos! Kiitos vierailustasi. Toivon, että kerroin sinulle mitä halusit kuulla, ja jos en, niin ehkä on parasta olla sanomatta mitään meidän keskustelustamme. Etenkään Tulitähdelle! Totuus on, että hän ja Hiekkamyrsky ovat onnellisia, mikä on kaikista tärkeintä. Voisin toivoa toivomistani, että asiat olisivat toisin, mutta ne eivät ole eivätkä koskaan tule olemaankaan. En vaihtaisi yhtäkään sydämenlyöntiä elämästäni enkä myöskään kaikesta ajasta silloin, jos se tarkoittaisi hetkeäkään Tulitähden ystävyyden menettämistä.
- Nyt, kulje hyvin, ja kulkekoon Tähtiklaani aina polullasi.