Spottedleaf's Honest Answer

Spottedleaf's Honest Answer (suom. Täplälehden rehellinen vastaus) on lyhyttarina, jota kertoo Täplälehti. Hän kertoo tunteensa Tulitähdestä, Hiekkamyrskystä sekä heidän suhteesta.

Suomennettu versio

(epävirallinen suomennos)

Hei? Tervehdys, olen Täplälehti. Valkomyrsky sanoi sinun etsineen minua. Tervetuloa Tähtiklaaniin ja onnitelut tiesi löytämisestä tänne! Tiedän, se ei ollut helppoa. Älä huoli, sinä saat lähteä kun olen puhunut. Ei ole sinun aikasi jäädä tänne, pikkuinen.

Istutaan alas tuon sammaltilkun päälle, pajupuun alle. Aurinko voi muuttua hyvin kuumaksi täällä, tarpeeksi polttamaan tumman turkin, mutta sammal pitää meidät viileinä. Onko sinun hyvä olla? Hyvä. Meitä ei pitäisi häiritä täällä. Suurin osa klaanitovereistani ovat löytäänet omat oleskelualueensa.

Joten, haluat siis tietää Tulitähdestä ja Hiekkamyrskystä, niinkö? No, Tulitähti on Myrskyklaanin päällikkö ja Hiekkamyrsky hänen kumppaninsa. Tulitähti oli kotikisu. Kun hän tuli metsään, häntä kutsuttiin Ruskaksi. Voitko uskoa sitä? Rehellisesti, kaksijalat antavat kotikisuille naurettavia nimiä! Sinitähti löysi tämän tiedonhaluisen pennun vaeltelemassa reviirimme reunalla ja...

Mitä? Sinä tiedät tämän jo? Miksi... ahaa. Nyt ymmärän. Haluat siis tietää, mitä ajattelen Tulitähdestä ja Hiekkamyrskystä, niinkö? Selvä. En aio teeskennellä, että en tiedä, miksi olet kiinnostunut. Jokainen kissa Tähtiklaanissa tietää, mitä ajattelen Myrskyklaanin päälliköstä, mutta he ovat liian kohteliaita sanomaan mitään. Meidän tehtävämme on hoitaa koko klaania, kuin jokainen kissa siinä olisi meidän sukulaisiamme.

Ja tietenkin, olen nyt Tähtiklaanissa, kun taas Tulitähti on yhä voimissaan, muutamia henkiä vielä jäljellä. Hänellä on myös puoliso, joka on antanut hänelle kaksi pentua ja jäi hänen rinnalleen suuren matkan aikana ja ei ole koskaan lakannut rakastamasta häntä, ei edes silloin, kun näytti siltä, että klaanit eivät pärjäisi uusissa kodeissaan. Kenties luulet, että olisin jo unohtanut hänet ja, että minun olisi pitänyt jo luopua toivosta kauan sitten ja hyväksyä, että olisimme aina vain ystäviä? Voin kertoa, että tämä on juuri sitä mitä ajattelet. Mutta kuten klaanitoverini, olet liian kiltti sanomaan mitään. Luuletko, etten tiedä kuinka toivotonta tämä on? Luuletko, että toivon yhä hänen olevan minun joku päivä ja, että jollain tavalla lopettasin olemasta parantaja? Että Hiekkamyrsky katoaisi, kuin tuhka tuuleen ja jokainen kissa unohtaisi, että meidän ei pitäisi olla koskaan yhdessä?

Olen pahoillani, kysyit rehellistä vastausta ja sehän on reilua antaa rehellinen vastaus ilman kynsimistä. Totuus on, että rakastan Tulitähteä niin paljon, kuin koskaan ennen ja katselen häntä ikuisesti tietäen, ettei hän voi olla koskaan minun. Hän kuuluu Hiekkamyrskylle ja Myrskyklaanille. Mutta sydämeni on hänen ja tulee aina olemaan. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, tiedäthän. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa metsään, olin ollut parantaja monia vuodenaikoja ja nautin niistä jokaisesta, tietäen mitkä yrtit parantavat ja rauhoittavat, kielien vaihtamista esi-isien kanssa ja enteiden saamista Tähtiklaanilta. Kuinka ironista, että yksi viimeisistä ennustuksista Tähtiklaanilta oli tähdenlento joka kertoi, että tuli pelastaa klaanimme, ja se tarkoitti Tulitähden saapumista metsään. Hän on pelastanut klaaneja, eikä vaan omaansa vaan myös kaikki viisi. Tiedäthän Taivasklaanin? He ovat minun ja Tiikeritähden esi-isiä, koska me olemme sukua Pilvitähdelle ja hänen kumppanilleen Linnunlaululle, joka jäi Myrskyklaaniin kun hänen klaanitoverinsa häädettiin pois metsästä. Klaanien kohtalo oli Tulitähden kohtalo, mutta minä en ollut koskaan osa sitä.

Aluksi hän oli vain oppilas minulle - erilainen, koska hän oli syntynyt kotikisuna, mutta oli utelias, rohkea ja joskus hiirenaivoinen, kuten muutkin oppilaat. Tiesin, että Sinitähdellä oli jokin yhteys Tulitassuun kun hän oli hänen kanssaan, vaikka siihen meni aikaa ennen kuin hän tajusi Tulitassun olevan tuli, joka pelastaisi klaanin. Kun Keltahammas tuli Myrskyklaaniin, aloin näkemään Tulitassun eri tavalla. Hän ei pitänyt äkäisestä naaraasta, mutta oppi silti kunnioittamaan ja hoitamaan Keltahammasta. Ehkä se johtui siitä, koska Tulitassu tiesi miltä tuntui olla ulkopuolinen, jonka pitäisi todistaa uskollisuutensa yhä uudelleen ja uudelleen. Aloin tarkkailemaan häntä, kuuntelemaan kun Sinitähti kertoi Tulitassun koulutuksesta ja joskus puhuin hänelle kun satuin tapaamaan hänet. Emme puhuneet klaanin juoruista vaan ihan asioista jotka olivat tärkeitä meille molemmille, kuten nouseva uhka Varjoklaanista. Hän oli ystävällinen, rohkea ja itsepäisesti uskollinen klaanilleen. Hän oli tuli, joka pelastaisi klaanin - ja oli kissa johon minun ei koskaan olisi pitänyt rakastua.

Kun Varjoklaani hyökkäsi Myrskyklaaniin, kuolin ja minut lähetettiin Tähtiklaaniin, liian pian. Minä makasin kuun pesässäni toivoen, että Tulitassu liityisi seuraani. Minun ei olisi pitänyt kuolla niin!

Vaikka minun aina olisi pitänyt olla parantaja, etäällä Tulitassusta kaikista merkityksettävimmillä tavoilla, olisin voinut kulkea hänen rinnallaan, kun hänestä tuli soturi, ja sitten varapäällikkö ja päällikkö. Sen sijaaan minut tuomittiin katsomaan häntä kaukaa, eikä aina selvästi, vaan kuin tuijottaen kalaa uiskentelemassa lammen pohjalla. Joskus veden väreily peitti hänet minulta, ja kuljeksin häntä etsien Tähtiklaanin metsissä yöstä toiseen. Kun minä löysin hänet, asiat saattoivat olla toisin; hän oli voinut nähdä asioita, tehnyt asioita tietämättäni ja se oli kuin olisi tavannut jonkun tuntemattoman ensi kertaa. Mutta en ikinä lopettanut katsomista, en ikinä luovuttanut hänen auttamisessaan. Kuljin hänen kanssaan hänen unissaan, jaoin hänen pelkonsa, ohjasin häntä kaikella tiedolla, jota Tähtiklaani oli minulle antanut. Nyt tiedän, kuinka paljon hän odotti näkevänsä minut, kuinka iloinen hän oli minun tuoksuni ympärillä ja turkin kosketuksesta. Voitko kuvitella kuinka paljon se sattuu olla lähempänä häntä Tähtiklaanissa kuin olin elossa ollessani?

Yhden tuollaisen kuuttoman yön jälkeen, Hiekkamyrsky oli hänen kumppaninsa, ja minä tiesin, että näkymätön joki välillämme oli kasvanut liian suureksi loikkaamaan sen yli. Tiesitkö, että hän tuli unessaan etsimään minua koeattaen selittää, että hänen oli siirryttävä eteenpäin, ja että hän ei voisi olla enää rakastunut muistoon? Minä en ole muisto! Halusin ulvoa kuin emon hylkäämä pentu. Minä olen täällä, minä rakastan sinua edelleen. Tulen ikuisesti kävelemään vierelläsi. Mutta mitä se on verrattuna lämpöön, jota Hiekkamyrsky voi hänelle tarjota, vahva kumppanin läsnäolo, joka auttaa häntä johtamaan klaaniaan, antaen hänelle kauniita pentuja ja katsoen yhdessä heidän sukunsa kasvavan? Minä tulen olemaan vielä nuori, kun Tulitähti kasvaa vanhemmaksi, mutta Hiekkamyrsky on samassa tahdissa askel askeleelta, sointuen hänen harmaaseen turkkiinsa ja hidastuviin tassuihinsa kuin lampi kirkasta vettä. 

Rakastaako Tulitähti Hiekkamyrskyä? Voi kyllä, en epäile sitä yhtään. Hiekkamyrsky on hyvä kumppani hänelle; jokainen kissa voi nähdä kuinka paljon hän rakastaa häntä, kuinka paljon hän uskoo häneen klaanin päällikkönä. Heidän tyttärensä ovat upeita kissoja, ja minä rakastan heitä kuin he olisivat omiani. Lehtilammella on erityinen kohtalo, kuten hänen isällänsäkin oli, on kunnia pystyä kulkemaan hänen unissa ja ohjaamaan häntä. Mutta joskus en vain voi lopettaa toivomasta, että olisin hänen emonsa, seisoen Tulitähden vierellä katsomassa hänen kasvuaan. Teen kaiken minkä pystyn varmistaakseni, että hänelle, tai hänen siskolleen, Oravaliidolle, ei satu mitään harmia, kunnes on heidän aika on koittanut liittyä minun seuraani tänne.

Katso, varjot ovat pitenemässä, on sinun aikasi mennä. Kirsikkatassu vie sinut rajalle. Kirsikkatassu, tule tänne, kiitos! Kiitos vierailustasi. Minä toivon, että kerroin sinulle mitä halusit kuulla, ja jos en, niin ehkä on parasta olla sanomatta mitään meidän keskustelustamme. Etenkään ei Tulitähdelle! Totuus on, että hän ja Hiekkamyrsky ovat onnellisia, joka on kaikista tärkeintä. Voisin toivoa toivomistani, että asiat olisivat toisin, mutta ne eivät ole eivätkä koskaan tule olemaankaan. En vaihtaisi yhtäkään sydämenlyöntiä elämästäni, enkä myöskään kaikesta ajasta silloin, jos se tarkoittaisi hetkeäkään Tulitähden ystävyyden menettämistä. 

Nyt, kulje hyvin, ja kulkekoon Tähtiklaani aina polullasi.

Katso myös

• Alkuperäinen tarina