Siilihalla

Varoitus: sivu sisältää juonipaljastuksia vielä suomentamattomista kirjoista!

"Siilihalla luimisti korviaan. Hänen oli pysäytettävä Saarniturkki. Saarniturkki oli vahingoittanut jo niin monia kissoja — hän ei voinut antaa kollin tappaa Varjonäkyä. Siilihallan sieraimet laajenivat, kun hän muisteli miten pitkään oli aikoinaan hännystellyt huijarihenkeä, vaikka tämän vaatimukset olivat muuttuneet yhä omituisemmiksi. Hän tunsi Saarniturkin paremmin kuin kukaan klaanikissa, paitsi ehkä Varjonäky. Hän tiesi miten vaarallinen Saarniturkki todella oli. Saarniturkin siirtäessä painoaan käpälältä toiselle Siilihalla näki tilaisuutensa tulleen. Mutta se on tehtävä nyt heti. Ei ollut aikaa jäädä arpomaan. Hän tiesi syvällä luissaan ja ytimissään tekevänsä oikein."

— Siilihalla tekemässä päätöksensä kirjassa Valo usvassa, sivu 270

Siilihalla
Kytkökset
Nykyinen	Ei kuolemanjälkeistä elämää
Ennen	Myrskyklaani Kapinalliset (vakooja)
Elämäkerralliset tiedot
Arvonimi	Valo Usvassa
Ikä	Noin 20 kuuta (1,67 vuotta) kuollessaan
Kuolinsyy	Hukkuminen Synkän Metsän veteen
Nimet
Pentu: Siilipentu Oppilas: Siilitassu Soturi: Siilihalla Varapäällikkö: Siilihalla
Perhe
Emo: Murattilampi Isä: Lehvälaulu Sisko: Neilikkakorva Veli: Sukkelakynsi
Varapäällikön asema
Edeltävä varapäällikkö	Marjanenä
Seuraava varapäällikkö	Leijonaroihu
Koulutus
Mestari(t)	Ruusukukka
Esiintymiset kirjoissa
Elossa	Tulijoki, Tawnypelt's Clan, Spotfur's Rebellion, Raivoava myrsky, Squirrelflight's Hope, Rikottu laki, Graystripe's Vow, Daisy's Kin
Elossa	Tulijoki, Tawnypelt's Clan, Spotfur's Rebellion, Raivoava myrsky, Squirrelflight's Hope, Rikottu laki, Graystripe's Vow, Daisy's Kin

Siilihalla (engl. Bristlefrost) on paksuturkkinen vaaleanharmaa naaras, jolla on sinivihreät silmät, sievät korvat ja pitkät viikset.

Siilihalla oli Myrskyklaanin soturi, joka palveli klaaniaan Vatukkatähden, huijarihengen, Oravaliidon, Leijonaroihun ja Harmaaraidan alaisuudessa järvireviireillä. Hän syntyi Siilipentuna Murattilammelle ja Lehvälaululle yhdessä sisaruksiensa Neilikkapennun ja Sukkelapennun kanssa. Myöhemmin hänestä tehtiin Ruusukukan oppilas nimeltä Siilitassu. Oppilaana hän pelasti hukkuvan Juuritassun, joka ihastui häneen. Hän ansaitsi soturinimen Siilihalla, mutta masentui nopeasti kun hänen ihastuksensa Varsilehti torjui hänen tunteensa. Kun Vatukkatähden valtasi henki, tämä manipuloi Siilihallan työskentelemään hänen kanssaan saadakseen kiinni kaikki soturilakia rikkovat kissat. Siilihalla sai kuitenkin pian tietää, että hänen päällikkönsä oli huijari, ja hän suostui kapinallisten vakoojaksi. Sen jälkeen kun Marjanenä karkotettiin, huijari nimitti Siilihallan varapäällikökseen. Kun Oravaliidosta tuli päällikkö huijarin tappion jälkeen, Siilihalla erosi onnellisesti varapäällikön tehtävistään ja halusi tulla omistautuneeksi Myrskyklaanin soturiksi.

Sisarten noutomatkan jälkeen Siilihalla ja Juurilähde myönsivät rakkautensa toisiaan kohtaan, mutta löysivät tilapäisen hyväksynnän pysyä omissa klaaneissaan. Kun Juurilähde jäi loukkuun Synkkään Metsään Vatukkatähden ja Oravaliidon pelastamisen jälkeen, Siilihalla ja Varjonäky lähtivät pelastamaan hänet. Siilihallan kiintymys Juurilähteeseen kasvoi, ja hän alkoi kyseenalaistaa, jättääkö hänen klaaninsa tämän vuoksi. Siilihalla tajusi, että sekä Tähtiklaani että Synkkä Metsä olivat katoamassa Saarniturkin vaikutuksesta, ja hän herätteli toivoa joissakin Synkän Metsän kissoissa auttaakseen heitä. Viimeisessä kohtaamisessa Saarniturkkia vastaan ​​Siilihalla — kissa, joka seisoi kerran Saarniturkin rinnalla — uhrasi itsensä pelastaakseen Varjonäyn, heittäen itsensä ja Saarniturkin synkkään veteen. Hänen henkensä katosi lopullisesti, vaikkakin hänen uhrauksensa mahdollisti Tähtiklaanin, Synkän Metsän ja klaanien pelastumisen.

Historia

Etsitkö pidempää yleiskatsausta? Löydät sen täältä!

Varjojen aika

"Murattilampi sanoi että sinä olet käynyt täällä ennenkin. Mutta minä en muista sinua. Me oltiin silloin juuri avattu silmät. Sinä olet ihan Murattilammen näköinen, paitsi että sinulla ei ole valkoisia laikkuja."

—Siilipentu Kyyhkysiivelle

Siilipentu ja hänen sisaruksensa Sukkelapentu ja Neilikkapentu syntyvät Murattilammelle ja Lehvälaululle. Siilipentu tapaa myös tätinsä Kyyhkysiiven sekä serkkunsa Varjopennun, Valopennun ja Loikkapennun, ennen kuin Kyyhkysiipi päättää muuttaa Varjoklaaniin ollakseen Tiikeritähden kanssa. Kun hän ja hänen sisaruksensa ovat tarpeeksi vanhoja, Murattilampi viettää vähemmän aikaa pentutarhassa, ja Lehvälaulu muuttaa kuningattarien luokse auttaakseen pentujensa hoitamisessa, mikä on epätavallista kollille.

Rikottu laki

Juuritassu: "Sinähän olet yksi hienoimmista kissoista mitä olen koskaan tavannut. Sinä pelastit henkeni, kun omat klaanitoverini eivät uskaltaneet edes yrittää. Ilman sinua olisin nyt järven pohjassa jäätyneenä kalikaksi, samanlaiseksi kuin Kuulampi parantajien mukaan on. Ja kävit katsomassa minua joka päivä kun olin toipumassa."

Siilihalla: "Kuka tahansa nyt olisi tehnyt niin. Mutta mitä minä sen jälkeen olen saanut aikaan?"

^{Kadonneet tähdet, sivu 183}

Nyt, Ruusukukan oppilaana, Siilitassu pelastaa Juuritassun, kun tämä lähes hukkuu. Ruusukukka on niin vaikuttunut oppilaansa rohkeudesta, että Vatukkatähti antaa Siilitassun suorittaa soturiarviointinsa etuajassa. Siilitassu ei kuitenkaan läpäise arviointiaan riistapulan takia ja pettyy suuresti. Kun hän viimein läpäisee arviointinsa ja saa soturinimekseen Siilihalla, hän kertoo tunteistaan Varsilehdelle, joka kuitenkin torjuu hänet hienotunteisesti, mutta Siilihalla murtuu siitä huolimatta.

Siilihalla alkaa vähitellen päästä yli Varsilehdestä, vaikka näkee tämän Täpläturkin kanssa. Kun Juuritassu ilmestyy tapaamaan häntä ja kertoo, ettei Vatukkatähti ole aito, Siilihalla ei alkuun usko sitä, mutta kertoo siitä silti Oravaliidolle ja alkaa lopulta itsekin tajuamaan tilanteen. Hän yrittää olla mukava Vatukkatähden huijarin edessä, jotta saisi päällikön uskomaan häneen ja ettei jäisi kiinni.

Siilihalla saa tietää salaisesta tapaamisesta, johon tulevat kaikki, jotka epäilevät jotain Vatukkatähdestä. Häntä ei kutsuttu mukaan, mutta hän tulee paikalle ja selittää, ettei hän kertoisi Vatukkatähdelle mitään ja että hän tietää mitä on tapahtumassa ja ettei Vatukkatähti ole aito. Sitten hän kertoo, että heidän pitää taivutella Oravaliito mukaan juoneen. Muut eivät usko häntä. Etenkään Täpläturkki, mutta silloin Juuritassu kertoo nähneensä Vatukkatähden haamun, ja että kaikki Siilihallan sanoma on totta.

Kesken.

Kuvia

Viralliset kuvitukset

Siilihalla kirjan Pimeyden verho kannessa.

Siilihalla kirjassa The Ultimate Guide: Updated and Expanded Edition.

Siilihallan profiili virallisella Warrior Cats -sivustolla.

Tapetut uhrit

Tämä lista luettelee Siilihallan tappamat uhrit:

• Saarniturkki (henki)

Perhe

Pääartikkeli: Siilihalla/Perhe

Siilihallan vanhemmat ovat Lehvälaulu ja Murattilampi. Hänen sisaruksensa ovat Sukkelakynsi ja Neilikkakorva. Lisää Siilihallan sukuun liittyvää tietoa löydät täältä!

Esiintymiset

• Tulijoki (ensiesiintyminen)
• Tawnypelt's Clan (mainittu)
• Spotfur's Rebellion
• Raivoava myrsky
• Squirrelflight's Hope
• Kadonneet tähdet
• Hyytävä hiljaisuus
• Pimeyden verho
• Piilevä pahuus
• Graystripe's Vow
• Daisy's Kin
• Tähdetön Maa
• Valo usvassa †
• Joki (mainittu)
• Thunder (mainittu)
• Ivypool's Heart (näky tai uni)
• The Ultimate Guide: Updated and Expanded Edition

Triviaa

Kiinnostavaa tietoa

• Hänellä on Tuuliklaanin verta Varissulalta.^[lähde?]
• Hänestä tehtiin varapäällikkö, vaikka hänellä ei koskaan ollut oppilasta.

Tekijoiden lausuntoja

• Kate uskoo, että hänestä tulisi hyvä päällikkö.
  • Siilihalla on myös Katen suosikkipäähenkilö Rikottu laki -saagasta.

Lainaukset

Siilihalla: "Varsilehti, minä pidän sinusta paljon — siis tosi paljon. Minusta on aina tuntunut siltä että me saattaisimme jonakin päivänä olla kumppanukset. Ja nyt kun minä olen soturi, niin ehkä meidän olisi aika alkaa ajatella toisiamme uudella tavalla?"

Varsilehti: "Voi ei. En ole tajunnut ollenkaan, että sinusta tuntui siltä. Sinä olet tosi kiva, mutta olen aina pitänyt sinua ystävänä — oikein hyvänä ystävänä, melkein kuin pentuetoverina. Minulla ei ole koskaan... ollut sellaisia tunteita sinua kohtaan."

^{Kadonneet tähdet, sivut 142-143}

Siilihalla: "Emme muistaneet kiittää Tähtiklaania saaliista! Meidän on kiitettävä Tähtiklaania."

Kastenenä: "Minä kiitinkin Tähtiklaania. En vain sanonut sitä ääneen."

^{Hyytävä hiljaisuus, sivut 67-69}

Siilihalla: "Miten Tähtiklaani voisi palata, jos me jatkuvasti vain rikomme lakia?"

Täpläturkki: "Kuvitteletko sinä oikeasti, että Tähtiklaani palaa takaisin, jos kukaan ei puhu minulle neljänneskuuhun?"

^{Hyytävä hiljaisuus, sivut 125-126}

Näytä lisää

"Minähän sanoin. Olen huolissani Vatukkatähdestä. Hän on käyttäytynyt omituisesti. Mutta te sanoitte että hän ei ole Vatukkatähti. Ja se tuntuu järkeenkäyvältä. Vatukkatähti on aina ollut hyväntahtoinen. Hän on halunnut klaaninsa parasta, mutta minusta tämä Vatukkatähti haluaa Myrskyklaanille pahaa. Häntä ei kiinnosta, kuka joutuu kärsimään."

—Siilihalla muille Vatukkatähdestä huolissaan oleville kissoille

"Miksi minä vakoilisin huijarille? Teidän on pakko uskoa minua. Yritin vain auttaa Vatukkatähteä ennen kuin sain selville mikä hän on kissojaan. Mutta nyt kun tiedän ettei hän ole Vatukkatähti, haluan suojella klaaniani. Teen mitä vain pyydätte."

—Siilihalla kissoille salaisessa tapaamisessa

Juurilähde: "Anteeksi että epäilin sinua. En kuitenkaan tiennyt, mitä ajatella. Jos en tykkäisi sinusta niin kovasti, minua ei varmaan olisi suututtanut niin paljon, kun sinä näytit kääntyneen minua ja muita vastaan."

Siilihalla: "Tykkäätkö sinä minusta? Senkin jälkeen kun..."

^{Pimeyden verho, sivut 251-252}

"Ei se ole ikävää ollenkaan! En minä olisi missään vaiheessa ansainnut varapäällikön paikkaa, eikä Tähtiklaanikaan olisi taatusti hyväksynyt sitä, olipa vale-Vatukkatähti sanonut mitä hyvänsä. En vain ole siihen valmis. Olen hyvilläni jos voin antaa tehtävän sellaiselle kissalle joka sen ansaitsee."

—Siilihalla Oravaliidolle varapäällikkydestään luopumisesta

Neulaskynsi: "Minä tiedän ketä sinä ajattelet. [— —] Minä tiesin! Sinun on saatava hänet mielestäsi. Teistä kahdesta ei voi tulla mitään."

Juurilähde: "Me olemme vain ystävät."

^{Piilevä pahuus, sivut 149-150}

Siilihalla: "Ei ole yhtään sinun tapaistasi ottaa tarpeettomia riskejä. [— —] Tiedän että sinä olet rohkea, mutta et hullunrohkea. Ja nyt kun odotat pentuja, niin eikö sinun pitäisi olla tavallista varovaisempi eikä varomattomampi?"

Täpläturkki: "Entä jos minä en halua niitä pentuja?"

^{Piilevä pahuus, sivut 176-178}

Juurilähde: "Meidän on tehtävä valinta. Minä voin liittyä Myrskyklaaniin, tai sinä voit liittyä Taivasklaaniin. Minulle on ihan sama kummin päin, kunhan me vain olemme yhdessä."

Siilihalla: "Ei se ole sinulle ihan sama. Minä tiedän sen. Sinulla on selvä ajatus siitä, kumman meistä pitäisi lähteä klaanistaan. Sinä toivot että minä lähden Myrskyklaanista."

^{Piilevä pahuus, sivut 276-278}

"Siilihalla tunsi sisällään rakkauden kuohahduksen. Juurilähde oli valmis taistelemaan sellaisen puolesta mikä oli hänelle tärkeää, vaikka joutuisi luopumaan omasta onnestaan."

—Siilihallan ajatuksia Juurilähteestä

Oravaliito: "Olen moneen kertaan kuvitellut, millaista olisi menettää Vatukkatähti. Taistelussa, johonkin sairauteen, mutta en koskaan mitään tällaista. Luulin että minulla olisi vielä kahdeksan henkeä aikaa jättää hänelle hyvästit, mutta hän lähtikin ennen kuin olin valmis, enkä pääse irti ajatuksesta että hän on edelleen jossain."

Juurilähde: "Ei hän ole. Järven seudulla oleville hengille tapahtuu jotain kamalaa. Ehkä on parempi ettei Vatukkatähti ole siinä joukossa mukana."

^{Piilevä pahuus, sivut 314-315}

"Hän näki miten Saarniturkki vajosi alas pimeyteen. Kollin ilme oli veden vääristämä, mutta siitä paistoi selvästi kauhu. Siilihallan valtasi voitonriemu. He olivat tehneet sen! Lopultakin Saarniturkkia pelotti. Saarniturkki näki Siilihallan, ja hänen silmänsä pyöristyivät epäuskoisesti ennen kuin hän lipui näkymättömiin ja katosi veden syövereihin. Jäljelle jäi vain hänen viimeinen henkäyksensä, joka pulputti Siilihallan ohi kuplina pintaan ja hävisi. Saarniturkki oli poissa. Kaikki oli ohi. Siilihalla oli tehnyt sen minkä oli aina halunnut tehdä, pikkupennusta saakka: hän oli pelastanut klaaninsa. Hän oli pelastanut kaikki klaanit."

—Kertoja

"Nyt on aika levätä."

—Siilihalla hyväksymässä kuolemansa

"[Siilihallan sydän] oli pakahtua rakkaudesta, ja jotakin heräsi hänen sisällään. Miten hän voisi jättää Juurilähteen? Hän yritti kurkottaa tassullaan ja vetää itseään ylöspäin, mutta mistään ei saanut otetta, oli vain vettä, eikä se päästäisi hänestä irti millään. Hänen sydäntään vihlaisi suru, mutta hän ei surrut omasta puolestaan vaan Juurilähteen. Hänen työnsä oli tehty, mutta Juurilähde oli rakastanut häntä ja joutuisi nyt elämään ilman häntä. Anteeksi. Hänen tajuntansa alkoi hämärtyä. Mutta me voitimme hänet. Me tuhosimme Saarniturkin. Me pelastimme klaanit."

—Kertoja

"Ajatukset Juurilähteestä valtasivat hänen mielensä. Juurilähde painautui häntä vasten rehevän pajun alla ja hän tunsi kollin turkin lämmön siirtyvän omaan turkkiinsa. Oliko se uni vai muisto? Hän ei ollut varma. Nyt he olivat saalistamassa, juoksemassa metsän halki rinta rinnan, niin lähekkäin että heidän turkkinsa hipoivat toisiaan. Ja sitten hän näki itsensä käpertyneenä vuoteeseen Juurilähteen kanssa. Oliko heillä sittenkin ollut joskus yhteinen makuusija? Kyllä varmaan, hän ajatteli sydän sykähtäen. Hännät yhteen kiedottuina he katselivat ylpeästi kolmea pikkuista pentua. Tietenkin se oli todellista. Tietenkin nämä olivat muistoja ajasta, joka heidän oli täytynyt elää yhdessä. Sillihallaa otteessaan pitänyt hyytävä kylmyys päästi viimein irti. Hän sulki silmänsä ja tunsi viimeisenä hetkenään pelkkää lämpöä. Pelkkää rakkautta."

—Siilihallan viimeiset ajatukset

"Juurilähde pudottautui vatsalleen ja painoi kuononsa maahan. Hän kuuntelisi maata. Se kertoisi hänelle, missä Siilihalla oli. Jos hän kurkottaisi riittävän syvälle, hän löytäisi Siilihallan. Hän oli tehnyt niin ennenkin, järvellä. Sisaret olivat opettaneet hänet käyttämään maan syvintä voimaa ja aistimaan kaikki kissat joilla oli häneen yhteys. Hän sulki silmänsä ja etsi Siilihallaa. Siilihallan hengen lämpö oli varmasti jossakin, ja hän löytäisi sen. Hänen olisi pakko. Maa ei kuitenkaan paljastanut hänelle mitään muuta kuin Synkän Metsän kylmyyden. Tyhjyys tuntui Juurilähteestä sietämättömältä kivulta. Siilihalla ei ollut menettänyt ainoastaan henkeeän; hän oli menettänyt myös mahdollisuutensa jatkaa elämäänsä Tähtiklaanissa. Juurilähde ei näkisi häntä enää koskaan. Siilihalla oli kadonnut hänen elämästään, ja hänen ainut toiveensa oli että hänen oma henkensä imeytyisi maahan ja katoaisi samaan paikkaan."

—Juurilähde Siilihallan kuoleman jälkeen

"Minä rakastin Siilihallaa. Olin aikeissa liittyä Myrskyklaaniin ollakseni hänen kanssaan. En kuitenkaan ehtinyt sanoa sitä hänelle. Hän kuoli siinä uskossa, että olin valinnut ennemmin klaanini kuin hänet, ja nyt en saa enää koskaan tilaisuutta nähdä häntä tai sanoa hänelle, että hän oli minulle jopa tärkeämpi kuin klaanitoverini. En minä tarvitse muiden sääliä. Haluan vain, että asiat muuttuvat. Jos en olisi joutunut käyttämään niin paljon aikaa sen pohtimiseen, valitsenko klaanini vai Siilihallan, me olisimme voineet viettää vähäisen jäljellä olleen aikamme yhdessä. Mutta me jouduimmekin tuskailemaan, kenelle olemme oikeasti uskollisia. Minä olisin aina ollut uskollinen hänelle, ja jos se olisi merkinnyt muuttamista hänen klaaniinsa, niin sitten olisin ollut uskollinen hänen klaanilleen, sillä se mikä oli hänelle tärkeää oli tärkeää minullekin."

—Juurilähde Siilihallasta