| Varoitus: sivu sisältää juonipaljastuksia vielä suomentamattomista kirjoista! |
|---|
| "Ei minusta tunnu yhtään kuolleelle, kiitos tämän ruumiin!" |
| — Saarniturkki Varjonäylle Vatukkatähden ruumiin käyttämisestä kirjassa Piilevä pahuus, sivu 140 |
Riivaus Soturikissat-sarjassa on teko, jossa henki ottaa toisen kissan ruumiin valtaansa. Tämä kyky vaikuttaa kuuluvan yksinomaan Tähtiklaanin kissoille, sillä Tuhkamarja, Saarniturkki, Kärkinäky ja Tulitähti ovat ainoat kissat, joiden on tiedetty tehneen näin.
Kuvailu[]
- Saarniturkki, käyttäessään Vatukkatähden ruumista, kuvaili riivaustaan siltä kuin tuntisi olevansa taas elossa, huomauttaen Varjonäylle, ettei tunne oloaan kuolleeksi Vatukkatähden ruumiissa.[1] Tulitähti jakoi saman tunteen ottaessaan Juurilähteen ruumiin valtaansa. Ollessaan vallassa kissat pystyvät silti tuntemaan kipua ennalta olemassa olevista haavoista ja vammoista.[2] Käyttäessään Vatukkatähden ruumista Saarniturkin piti silti syödä[3] ja hän tunsi jopa kipua saadessaan vammoja.[4]
- Kiehtovasti, vaikka riivaaja omaksuu valtaamansa ruumiin silmien värin, tämän todellinen silmien väri voi paljastua, vaikkei tämä sitä tietoisesti sallisi. Siilihalla huomasi Saarniturkin silmien, Vatukkatähden ruumiissa, välähtävän sinisinä puhuessaan Myrskyklaanille.[5] Mustaraita tunnisti myös Tulitähden silmät, kun entinen päällikkö oli ottanut Juurilähteen ruumiin valtaansa. Vatukkatähden ruumis paljasti myös Kärkinäyn luonnollisesti keltaiset silmät, kun Saarniturkki pakotti hänet ottamaan sen hallintaansa.[6] Samankaltainen ilmiö ilmenee hengen äänen kanssa, sillä suuttuessaan Oravaliidolle Saarniturkin todellinen ääni paljastui hetkeksi, ja Siilihalla kuuli tämän.[7] Saarniturkki pystyi myös käyttämään omaa ääntään Vatukkatähden äänen sijaan ollessaan vankina Varjoklaanissa, mikä viittaisi siihen, että henget kykenevät käyttämään molempia milloin tahansa.
- Tähtiklaanin kissat vaikuttavat tarvitsevan riivattavan kissan suostumuksen, kuten Tulitähti, joka tarvitsi Juurilähteen hyväksynnän ennen tämän riivausta.[2] Saarniturkin tapauksessa hän onnistui pakottamaan Vatukkatähden hengen pois tämän ruumiista katkaistuaan yhteyden Tähtiklaaniin; siten jättäen Vatukkatähden hengen jumiin aaveiden olinpaikkaan ja poistaen tarpeen saada suostumus Vatukkatähdeltä, sekä antaen Saarniturkille täyden vallan tämän ruumiiseen.[8]
- Tähtiklaani lisäksi pystyi lähettämään Tuhkamarjan hengen asumaan Tuhkasydämen ruumiiseen parantajan ennenaikaisen kuoleman jälkeen[9] antaakseen hänelle toisen mahdollisuuden elää elämää, jota hän aina halusi ennen onnettomuuttaan. Hän siirtyi Tuhkapennun ruumiiseen sillä hetkellä, kun hän kuoli Tuhkamarjana.[10] Vaikka hän oli silti oma kissansa Tuhkasydämenä, hän esitti useita Tuhkamarjalle ominaisia maneereja[11] ja kykeni ajoittain muistamaan Tuhkamarjan muistoja, vaikka nämä pysyivät häneltä piilossa.[12] Kun Närhisulka paljasti totuuden Tuhkasydämelle, hän muisti yhtäkkiä kaikki Tuhkamarjan muistot,[13] ja tunsi painostusta ryhtyä parantajaksi, sillä hänellä oli kaikki Tuhkamarjan tiedot ja parantajantaidot.[14] Tuhkasydän sai kuitenkin hyväksynnän valitessaan oman kohtalonsa ja vapautti Tuhkamarjan hengen.[15]
- Samoin kuin Tuhkamarjan muistot vaikuttivat Tuhkasydämeen, ennen kuin Saarniturkki valtasi hänen ruumiinsa, Vatukkatähden huomattiin käyttäytyvän oudosti, kuten tiuskaisevan Oravaliidolle, olevan liiallisen ankara Myrskyklaanille, sekä olevan yleensä ottaen huonotuulinen ennen kuin sairastui nopeasti[16] sairauteen, jonka Saarniturkki tartutti häneen.[17][18][19] Juurilähde, ollessaan oppilaana Myrskyklaanin leirissä, huomasi Saarniturkin hengen (vaikkakin tätä kuvailtiin varjoksi eikä Juuritassu tiennyt kuka hän oli) viipyvän Vatukkatähden ympärillä.[20] Varjonäky, jota Vatukkatähti fyysisesti kosketti kokoontumisessa, tunsi olonsa epämukavaksi ja kuvaili tunnetta "vääräksi".[21] Tämä viittaa siihen, että Saarniturkin vaikutusvalta olisi jo tarttunut Vatukkatähteen ja vaikutti tähän jo ennen kuin Saarniturkki otti tämän ruumiin valtaansa, ja Saarniturkin oma luonne korvasi Vatukkatähden luonteen.
Kissat, joiden on tiedetty vallanneen ruumiin[]
Lainaukset[]
- "Samalla [Vatukkatähti] pukkasi Varjotassua ystävällisesti. Kosketus lähetti Varjotassun läpi oudon tuntemuksen, kuin kynnet olisivat tarttuneet hänen sisuksiinsa, pusertaneet hänen vatsaansa ja hyytäneet hänen selkäpiitään kuin jääkylmä lehtikadon tuuli. Hän nosti katseensa Vatukkatähteen, ja hänen henkensä salpautui. Tuo tuntui aivan... väärältä."
- —Varjotassu tuntemassa olonsa epämukavaksi Vatukkatähden lähellä ennen Saarniturkin ruumiinkaappausta Kadonneet tähdet, sivu 118
- "Vatukkatähden meripihkakatse oli lämmin ja ystävällinen, mutta Juuritassun lävitse kävi kylmä väristys, kun hän katsoi klaanipäällikköä silmiin. Hän räpäytti silmiään kerran ja sitten toisen. Oli ikään kuin Vatukkatähden yllä olisi häilynyt jokin synkkä varjo, vaikkei aukiolla ollut laisinkaan varjoisaa. Juuritassu vilkaisi nopeasti muihin kissoihin, mutta kukaan ei tuntunut huomaavan mitään poikkeavaa."
- —Juuritassu huomaamassa Saarniturkin läsnäolon Vatukkatähden läheisyydessä Kadonneet tähdet, sivu 130
Lähteet[]
- ↑ Piilevä pahuus, sivu 140
- ↑ 2,0 2,1 Valo usvassa, luku 10
- ↑ Hyytävä hiljaisuus, sivut 110-112
- ↑ Piilevä pahuus, luku 18
- ↑ Pimeyden verho, sivu 202
- ↑ Piilevä pahuus, sivu 319
- ↑ Hyytävä hiljaisuus, sivu 284
- ↑ 8,0 8,1 Hyytävä hiljaisuus, sivu esinäytös
- ↑ Auringonlasku, sivut 273-274
- ↑ 10,0 10,1 Unohdettu soturi, luku 9
- ↑ Näkö, luku 12
- ↑ Pimeyden joki, luku 7
- ↑ Unohdettu soturi, luku 19
- ↑ Unohdettu soturi, luku 22
- ↑ Viimeinen toivo, sivu 248
- ↑ Kadonneet tähdet, sivut 174-176
- ↑ Kadonneet tähdet, sivut 166-167
- ↑ Kadonneet tähdet, sivu 172
- ↑ Kadonneet tähdet, sivut 173-174
- ↑ Kadonneet tähdet, sivu 130
- ↑ Kadonneet tähdet, sivu 118
- ↑ Piilevä pahuus, luku 24
- ↑ Kärkinäky pystyi valtaamaan ruumiin ainoastaan Saarniturkin käskystä.
- ↑ Valo usvassa, sivut 150-151 (alkuteos)