| Varoitus: sivu sisältää juonipaljastuksia vielä suomentamattomista kirjoista! |
|---|
| Varoitus: sivu on vielä pahasti kesken. Autathan meitä täyttämään tätä sivua! |
|---|
| "Silloin kun Synkkä Metsä alkoi kutistua, minä vain alistuin siihen. Ajattelin että ehkä kaikki vain katoaisi ikiajoiksi ja että minä ja muut tänne päätyneet kissat vain katoaisimme sen mukana. [— —] Niin voisi luulla, mutta ei minua pelottanut... ei oikeastaan. Olen aina ajatellut että ansaitsen olla täällä, koska... No, miksi minä muuten sitten olisin täällä? Tein varmasti elossa ollessani pahuuksia. Sellaisia että ansaitsin paikan täältä. Minusta on aina tuntunut siltä että tarinani päättyy huonosti. [— —] Ehkei. Niin tai näin, heti kun metsä alkaa kutistua, tänne tulee joitakin hyviä kissoja: Varjonäky, ja sinä, Juurilähde, ja nyt Vatukkatähti. Hyviä kissoja, jotka tarvitsevat apua. Ehkä se on mekki siitä että viimeisten tekojeni pitäisi olla hyviä, ennen kuin haalistun olemattomiin." |
| — Lumitöyhtö Juurilähteelle ja Vatukkatähdelle itsensä hyvittämisestä kirjassa Tähdetön Maa, sivu 266 |
Lumitöyhtö (engl. Snowtuft) on pieni,[4] laiha valkoinen kolli,[2] jolla on pitkä arpi rinnasta korvaan[4] sekä arpiset kyljet.[5]
Historia[]
Tähtien enne[]
Etäiset kaiut[]
- Haukkahalla: "Oletko sinä valmis oppimaan?"
- Lumitöyhtö: "Siksi olen täällä."
- Etäiset kaiut, sivu 235
- Lumitöyhtö harjoittelee Synkässä Metsässä, kun Täplälehti ja Närhisulka vierailevat siellä. Haukkahalla opettaa hänelle ja muille Synkän Metsän kissoille taistelua.
- Lumitöyhtö seuraa koulutusta silmät puoliksi ummessa, kunnes Haukkahalla kutsuu häntä. Hän hiipii hitaaasti eteen. Haukkahalla kysyy, onko hän valmis oppimaan, johon Lumitöyhtö vastaa että siksi hän on täällä. Tämän jälkeen Haukkahalla ottaa Lumitöyhdön kurkusta kiinni ja kutsuu Rähjähännän paikalle. Haukkahalla käskee Rähjähäntää viiltämään Lumitöyhdön vatsan auki. Samalla Täplälehti ja Närhisulka lähtevät, ja he kuulevat Lumitöyhdön tuskanhuudon.
Yön kuiskaukset[]
- "Murattitassu pysähtyi pienen valkoisen kollin viereen. Hän värähti nähdessään pitkän arven, joka piirsi jakauksen kollin vatsaturkkiin ja kiertyi hänen lapansa ympäri aina korvannipukkaan saakka kuin pullottava vaaleanpunainen käärme."
- —Murattitassun ajatuksia Lumitöyhdön arvesta Yön kuiskaukset, sivu 89
- Kun Synkän Metsän kissat ja vierailijat harjoittelevat vedessä taistelemista, Lommotassu, Jokiklaanin oppilas, astelee Lumitöyhdön vieressä. Haukkahalla käskee Lumitöyhdön työskennellä Lommotassun kanssa ja Lumitöyhtö nyökkää silmät kiiluen. Kun Lommotassu valitaa vedestä, Lumitöyhtö tuuppaa hänet veteen. Lommotassu auttaa Murattitassua päihittämään Mustaraidan ja palaa sitten Lumitöyhdön luokse.
- Myöhemmin kun Murattitassu tulee Synkkään Metsään tekemään lopullisen arviointinsa, hän näkee Lumitöyhdön muiden kissojen kanssa. Hän ja muut Synkän Metsän kissat hurraavat.
Unohdettu soturi[]
- Vaahteravarjo haistaa pelkotuoksun ja Murattilampi, joka odottaa Tiikerisydäntä, jähmettyy paikoilleen. Vaahteravarjo löytää kuitenkin Lumitöyhdön saniaispehkosta ja patistaa tämän taisteluun osoittamaan sisua. Murattilampi kuulee kimeän kirkaisun ja lujan iskun.
Viimeinen toivo[]
- Kirjan alussa Haukkahalla kutsuu Lumitöyhtöä hidastaen vauhtiaan. Hän kysyy Lumitöyhdöltä onko hänkin menossa kokoukseen, johon Lumitöyhtö vastaa ettei hän jättäisi sitä väliin vaikka saisi kaikki metsän hiiret. Hän kysyy myös missä klaanikissat ovat. Kun Haukkahalla kertoo Tiikeritähden lähettäneen heidät pesiinsä, Lumitöyhtö raapaisee kynsillään maata ja kysyy, onko hän varma ettei kukaan klaanikissa ole notkumassa harjoituskiven luona. Haukkahalla vastaa siihen, että Rikkotähti pitää huolen siitä ettei ole.
- Viimeisessä taistelussa hän taistelee Ohdakekynnen kanssa Murattilampea vastaan, jota hän kutsuu petturiksi sillä hän taistelee klaanien puolesta eikä Synkän Metsän. He ovat melkein voittaneet Murattilammen, mutta naaras taistelee vimmatusti takaisin. Murattilampi hyppää Lumitöyhdön kimppuun ja upottaa hampaansa hänen niskaansa. Lumitöyhtö rääkäisee, repäisee itsensä irti Murattilammen otteesta ja pakenee sananjalkojen sekaan eikä häntä nähdä enää. Ohdakekynsi jää katsomaan pelko silmissään, kun Murattilampi sylkäisee suustaan Lumitöyhdön valkoisen karvatupon.
Rikottu laki[]
Tähdetön Maa[]
- Lumitöyhtö: "Jotkut toiset kissat täällä ovat alkaneet työskennellä [Saarniturkille]. Hän lupailee heille kaikkea hienoa tulevaisuudessa, jos hänen suunnitelmansa onnistuu."
- Vajonäky: "Sinäkö et sitten ole mennyt mukaan?"
- Tähdetön Maa, sivut 149-150
- Kesken.
Valo usvassa[]
- Kesken.
Yksityiskohtainen kuvaus[]
Saadut arvet[]
Tämä lista luettelee kronologisesti Lumitöyhtön saamat arvet tai vammat:
- Rähjähännän antama rinnasta korvaan yltävä arpi kirjassa Etäiset kaiut.[4]
Kuvia[]
Fanikuvitukset[]
Aikuisena
Luonne[]
- "En muista elämästäni paljonkaan. Hämärä mielikuva minulla on siitä, etten ollut kaikkein mukavimpia kissoja. No, jos olisin ollut, niin enhän minä olisi täällä, eikö niin? Tiedän että eläessäni havittelin paljon valtaa. Mutta mitä valta nyt merkitsee? Ei mitään. Kun viettää ikuisuuden luikkien synkässä, kuolevassa metsässä yksinään, tajuaa miten vähän itsellä on koskaan ollut valtaa."
- —Lumitöyhtö Varjonäylle menneisyydestään Tähdetön Maa, sivu luku 12
Suhteet[]
Synkkä Metsä[]
- "Se on nyt lähempänä kuin viimeksi. Eikä tämä ole ainut paikka missä tätä tapahtuu. On kuin sumu vyöryisi tänne joka suunnalta — ja pienentäisi Synkkää Metsää. Minä tarvitsen apua. Tiedän etten ollut eläessäni mikään hyvä kissa. Kaikki me Synkän Metsän kissat olemme tehneet sellaista mitä ei olisi pitänyt. Siksihän me olemme täällä. Mutta kai meillä on oikeus olla olemassa? Jokin tuhoaa kotiani, enkä ymmärrä miksi."
- —Lumitöyhtö Synkän Metsän tilasta Saarniturkin häirinnän seurauksena Tähdetön Maa, sivu 154
Varjonäky[]
- Lumitöyhtö: "Se on nyt lähempänä kuin viimeksi. Eikä tämä ole ainut paikka missä tätä tapahtuu. On kuin sumu vyöryisi tänne joka suunnalta — ja pienentäisi Synkkää Metsää. Minä tarvitsen apua. Tiedän etten ollut eläessäni mikään hyvä kissa. Kaikki me Synkän Metsän kissat olemme tehneet sellaista mitä ei olisi pitänyt. Siksihän me olemme täällä. Mutta kai meillä on oikeus olla olemassa? Jokin tuhoaa kotiani, enkä ymmärrä miksi."
- Varjonäky: "En tiedä —"
- Tähdetön Maa, sivu 154
- Kesken.
Juurilähde[]
- Juurilähde: "Älä tule lähemmäs."
- Lumitöyhtö: "Pysy turkissasi. Minä olen ystävä."
- Tähdetön Maa, sivu 235
- Kesken.
Saarniturkki[]
- "No kumminkin — kaikkein katalinta on minusta se hiipivä usva. Arvelisin että se liittyy jotenkin Saarniturkkiin, joten jos vain voin jotenkin auttaa teitä eläviä kissoja hankkiutumaan eroon hänestä, teen sen."
- —Lumitöyhtö lupaamassa auttaa Saarniturkin pysäyttämisessä Tähdetön Maa, sivut 236-237
Vatukkatähti[]
- "Juurilähde vilkaisi Vatukkatähteen ja näki että tämä oli yhä liikuttunut Lumitöyhdön tarinasta kuin hän itse tunsi olevansa. Päällikön meripihkasilmissä loisti syvä myötätunto, ja hän nyökäytti kohteliaasti päätään Lumitöyhdölle."
- —Vatukkatähden reaktio kuullessaan Lumitöyhdön halun hyvittää itsensä Tähdetön Maa, sivu 267
Esiintymiset[]
- Etäiset kaiut (ensiesiintyminen)
- Yön kuiskaukset
- Unohdettu soturi
- Viimeinen toivo
- Tähdetön Maa
- Valo usvassa †
Trivia[]
Tekijöiden lausuntoja[]
Lainaukset[]
- "Nämä kissat ovat aina eläneet soturilain ulkopuolella. He olivat klaaniensa hylkiöitä. Nyt he ovat kulkukissoja. Siksi he ovat täällä. He eivät ole koskaan ansainneet soturin nimitystä."
- —Täplälehti Etäiset kaiut, sivu 236
- "Varjonäyn edessä seisoi kissan hahmo, mutta se näytti reunoiltaan sumealta ja haalistuneelta ja aika ajoin se tuikahti kokonaan näkymättömiin. Selkeimmillään se näytti laihalta valkoiselta kollilta, jonka korvannipukasta lähtevä pitkä arpi luikersi pitkin vatsaa."
- —Varjonäky Lumitöyhdön ulkonäöstä Tähdetön Maa, sivu 148
- "Ai, kyllä minä Tiikeritähden tunsin! Hän oli mahtava kissa. Hän olisi voinut olla koko metsän päällikkö jos se typerä kotikisu Tulitähti ei olisi sotkenut asioita."
- —Lumitöyhtö Tiikeritähdestä Varjonäylle Tähdetön Maa, sivu 151
Näytä lisää
- "Synkässä Metsässä aika kulkee kummaa rataa. Olen saattanut olla täällä jo sata kuuta tai sitten vain yhden. Minä en yleensä puhu muiden kissojen kanssa. Taistelun jälkeen olen vain kuullut heidän ääniään tai nähnyt heistä jonkin vilauksen metsässä. Siksi en kuule heiltä mitään uutta elävien maailmasta. Mutta yhden asian tiedän: tietyissä Synkän Metsän osissa asustelleet kissat ovat kadonneet, ja toisinaan itse metsääkin katoaa. Se supistuu reunoiltaan. En tiedä mitä on tapahtumassa, mutta pelkään etten ole itsekään enää pitkään olemassa."
- —Lumitöyhtö Varjonäylle Tähdetön Maa, sivu 152
- Varjonäky: "Muistatko sinä miksi tulit tänne?"
- Lumitöyhtö: "En muista elämästäni paljonkaan. Hämärä mielikuva minulla on siitä, etten ollut kaikkein mukavimpia kissoja. No, jos olisin ollut, niin enhän minä olisi täällä, eikö niin? Tiedän että eläessäni havittelin paljon valtaa. Mutta mitä valta nyt merkitsee? Ei mitään. Kun viettää ikuisuuden luikkien synkässä, kuolevassa metsässä yksinään, tajuaa miten vähän itsellä on koskaan ollut valtaa."
- Tähdetön Maa, sivut 152-153
- Varjonäky: "Autatko minua, Lumitöyhtö? Haluaisin hämätä Saarniturkkia niin että Oravaliito pääsisi pakoon."
- Lumitöyhtö: "Ehdottomasti en! Olen nähnyt sen saaren jolla Saarniturkki pitää henkikissoja. Hän hallitsee niitä mielensä voimalla. En tiedä miten hän siihen pystyy, mutta minä en suostu ottamaan riskiä että päätyisin samaan tilaan, kiitos vain."
- Tähdetön Maa, sivu 184
- Juurilähde: "Älä tule lähemmäs."
- Lumitöyhtö: "Pysy turkissasi. Minä olen ystävä."
- Tähdetön Maa, sivut 235-237
- Lumitöyhtö: "Hei, Saarniturkki! Saarniturkki, oletko sinä siellä?"
- Saarniturkki: "Mitä sinä haluat?"
- Tähdetön Maa, sivut 267-269
Lähteet[]
- ↑ 1,0 1,1 Valo usvassa, sivu 53
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Etäiset kaiut, sivu 235
- ↑ 3,0 3,1 Tähdetön Maa, sivu 151
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Yön kuiskaukset, sivu 89
- ↑ Valo usvassa, sivu 1 (alkuteos)