FANDOM


Varoitus: sivu on vielä pahasti kesken. Autathan meitä täyttämään tätä sivua!
Kaulapanta. Suurella osalla kotikisuista on. Se tarkoittaa, että he kuuluvat kaksijaloille eivätkä saa koskaan olla vapaita. Ole kiitollinen, ettei sinun tarvitse koskaan käyttää sellaista.

— Kaurisloikka Keltatassulle.[1]


Kaurisloikka (engl. Deerleap) on harmaa raidallinen naaras, jolla on valkoiset jalat.[2]



Erikoisseikkailut

Pitkätähden kosto

Kaurisloikka ei esiinny kirjassa, mutta hänet on listattu varjoklaanilaisiin.

Keltahampaan salaisuus

Kun Risatassusta ja Karsitassusta tulee oppilaita, Kaurisloikka, jonka on sanottu olevan yksi vanhimmista sotureista, palaa leiriin mukanaan mustarastas.
Ennen kuin Keltapentu ja hänen pentuetoverinsa nimitetään oppilaiksi, Kaurisloikka poistuu sotureiden pesästä Pihkalehden kanssa ja seuraa Konnahyppyä ja Sulkamyrskyä. Setritähti nimittää hänet Keltatassun mestariksi. Äskettäin nimetty Keltatassu kääntyy kohtaamaan Kaurisloikan, joka astuu aukiolle odottaakseen uutta oppilastaan. Lähestyessään uutta mestariaan, Keltatassu toteaa Kaurisloikan silmien loistavan ystävällisesti ja hän lupaa naaralle tekevänsä parhaansa.
Kun seremonia on ohi ja melu laskeutuu, Kaurisloikka ehdottaa Keltatassulle että he tutustuvat Varjoklaanin reviiriin ennen pimeää. Kun Keltatassu lähtee seuraamaan Kaurisloikkaa, hän tuntee voimakasta kipua vatsassaan. Hän huutaa ja Kaurisloikka kääntyy kysymään mikä hänellä on hätänä. Kun Keltatassu onnistuu kertomaan, mikä on hätänä, Kaurisloikka kertoo että hänen pitäisi mennä Salviaviiksen luo. Keltatassu vastustelee, mutta Kaurisloikka toteaa määrätietoisesti, että reviiri ei karkaa minnekään. Hän asettaa häntänsä Keltatassun lavalle ja ohjaa hänet parantajan pesään. Kun Konnahyppy kertoo Kaurisloikalle missä Salviaviiksi on, Kaurisloikka kiittää häntä ja lähettää Keltatassun klaaninvanhimpien pesälle.
Keltatassu palaa klaaninvanhimpien pesältä ilman rohdoksia ja Kaurisloikka kysyy häneltä hieman kärsimättömästi, joko hän tuntee itsensä paremmaksi ja jos tuntee, he voisivat lähteä. Keltatassu vakuuttaa että hän voi hyvin ja Kaurisloikka tunkeutuu vatukon läpi. Keltatassu henkäisee kun huomaa metsän jatkuvan loputtomiin ja Kaurisloikka vastaa pilke silmissään, että se ei ole aivan niin. Kehottaen Keltatassua jatkamaan, hän johtaa oppilaansa polulle. Keltatassu löytää tuoksun ja joitakin jälkiä, jolloin Kaurisloikka pysähtyy. Kaurisloikka vilkaisee nopeasti jälkiä ja sanoo niiden kuuluvan ketulle. Kun Keltatassu ahdistuu, Kaurisloikka vakuuttaa hänelle että tuoksu on vanhaa. Sitten Kaurisloikka lisää, että heidän pitää tarkkailla ympäristöä aina kun he ovat leirin ulkopuolella.
Kun metsästyspartio tulee vastaan, Kaurisloikka tervehtii Setritähteä, joka heilauttaa häntäänsä hänelle. Kun Keltatassu liukastuu lumeen, hän ajattelee Kaurisloikan luulevan hänen olevan vain typerä pentu. Kaurisloikka kuitenkin odottaa Keltatassua sanomatta mitään. Kaurisloikka maukuu että kun sää on lämpimämpää, maa oon hyvin soista ja märkää, joten se on hyvä paikka sammakoiden metsästämiseen. Keltatassu vaipuu ajatuksiinsa ja tajuaa pian Kaurisloikan kysyneen häneltä kysymyksen. Huokaisten Kaurisloikka kysyy, mikä on paras tapa napata sammakko. Keltahammas ehdottaa kaislikkoon piiloutumista ja Kaurisloikka heilauttaa viiksiään todeten, että se voisi toimia. Hän muistuttaa oppilastaan siitä, että sammakot voivat myös uida. Hän selittää että paras tapa metsästää sammakoita on toisen kissan kanssa ja kuivalla maalla; toinen kissa estää pääsyn veteen ja toinen ottaa sen kiinni. Hän jatkaa että hiirenkorvan aikaan oppilaat harjoittelevat sitä toisten oppilaiden kanssa.
Kun he saapuvat Varjoklaanin reviirin reunaan, hän kysyy Keltatassulta haistaako hän heidän hajumerkit. Sitten hän heilauttaa korviaan kohti luonnottoman suuria pesiä kertoen sen olevan kaksijalkala. Hän varoittaa Keltatassua siitä että Varjoklaanin kissat eivät mene sinne koska se paikka on koirille ja kotikisuille. Sitten Kaurisloikka selittää, mikä on kaksijalanpesä. Kun vieras kissa hyppää aidalle ja katoaa sen toiselle puolelle, Keltatassu huomauttaa että sen kaulan ympärillä oli jotain. Kaurisloikka nyökkää ja selittää sen olevan kaulapanta ja että suurella osalla kotikisuista on sellainen. Hän kertoo sen merkitsevän sitä, että kotikisu kuuluu kaksijalalle eikä saa koskaan tuntea vapautta. Hän lisää että Keltatassun pitää olla kiitollinen siitä että hänen ei koskaan tarvitse käyttää sellaista.
He jatkavat mäntymetsän läpi, kunnes Keltatassu haistaa kitkerän hajun ja kuulee vaimean hurinan. Hän kysyy oliko se ukkonen mutta Kaurisloikka vastaa että pian hän näkee. He saapuvat kapealle kaistaleelle, jota reunustavat likaiset lumivallit. Keltatassu ojentaa käpäläänsä koskettaakseen sitä mutta Kaurisloikka työntää hänet takaisin. Jyrinä alkaa taas ja epäluonnollinen otus kiitää heitä kohti. Sen mentyä ohi Keltassu huutaa ettei se huomannut heitä, Kaurisloikka kertoo etteivät ne usein huomaa kissoja ja että ne pysyttelevät ukkospolulla. Keltatassu tajuaa sen olleen hirviö ja toteaa niiden olevan vain myyttejä. Keltatassu sanoo että hirviöillä on vatsassaan kaksijalkoja ja Kaurisloikka yrittää selittää etteivät hirviöt syö kaksijalkoja.
Kaurisloikka näyttää mistä Myrskyklaanin reviiri alkaa ja johtaa hänet tunnelille joka vie ukkospolun alle. Kaurisloikka selittää että tunneli nousee toisella puolella ylös ja että koko alue Nelipuulle kuuluu Varjoklaanille. Hän lisää myös että tunneli on reitti kokoontumiseen. He jatkavat matkaa kunnes saapuvat toiselle tunnelille. Kaurisloikka selittää sen johtavan Tuuliklaanin reviirille ja kysyy Keltatassulta, mitä heidän pitäisi tehdä sen kanssa. Keltatassu vastaa oikein ja Kaurisloikka nyökkää. Kun he ovat lähdössä, Keltatassu näkee Pihlajatassun ja Peippolennon. Hän yrittää puhua Pihlajatassulle mutta Kaurisloikka on jatkamassa matkaa.
Paljon kauempana Kaurisloikka pysähtyy ja kysyy Keltatassulta mitä hän haistaa. Keltatassu sanoo haistavansa Varjoklaanin ja kysyy, oliko se raja. Kaurisloikka kertoo, että se on raja ja kysyy sitten, haistaako hän mitään muuta. Keltatassu sanoo haistavansa vastenmielisen hajun ja kysyy onko se toinen klaani. Kaurisloikka vastaa sen olevan Haaskala ja kertoo Keltatassulle, että täytyy pysyä poissa sieltä koska rotat asuvat siellä. Kun he palaavat leiriin, Kaurisloikka kysyy, nauttiko Keltatassu reviirin näkemisestä. Keltatassu vastaa hyväksyvästi. Kaurisloikka kertoo Keltatasuslle, että he aloittavat metsästysharjoitukset seuraavana päivänä.
Keltatassu kertoo sisaruksilleen, Pähkinätassulle ja Pihlajatassulle, että Kaurisloikka opettaa häntä rankasti. Hän valittaa että hänen pitää herätä aikaisin ennen partioita. Kaurisloikka kutsuu Keltatassua harjoittelemaan hänen kanssaan, ja Keltatassu menee hänen luokseen.
Kaurisloikka kertoo heidän saalistavan ison saarnen luona, koska siellä ei päivään tai pariin ole saalistettu. Kun Keltatassu nappaa sisiliskon, Kaurisloikka kehuu häntä.

Lainaukset



Lähteet ja sitaatit

  1. Keltahampaan salaisuus, sivu 53
  2. 2,0 2,1 2,2 Keltahampaan salaisuus, hahmolista
  3. Vickyn Facebook-sivu
  4. Keltahampaan salaisuus, sivu 25
  5. Keltahampaan salaisuus, sivu 349
  6. Keltahampaan salaisuus, sivu 48
Community content is available under CC-BY-SA unless otherwise noted.