FANDOM


Älä anna näiden lahjojen veltostaa itseäsi. Ole aina valpas, sillä elämä voi olla julmaa jopa meille.
— Kaari varoittaessaan Värettä kirjassa Myrskyn aika, sivu 299 (bonus-kohtaus)


Kaari (engl. Arc) on sileäturkkinen musta kolli,[1] jolla on vihreät silmät.[2]



Klaanien synty

Myrskyn aika

Kaari on Puiston Kissojen jäsen. Kun Väre oli pentu, Kaari päätti tulla hänen mestarikseen opettaakseen kaikki Puiston tapoihin.
Hän tassuttaa Väreen vieressä, joka tervehtii häntä painaen päätän kunniotitavasti ja kysyy eikö aamu olekin ihana. Kaari on yhtä mieltä siitä, että aurinko on lämmin ja ruoho on pehmeää käpälien alla. Hän kehottaa Värettä kiittämään aurinkoa ja maata huolenpidosta ja huomauttaa sitten, että Puiston Kissat ovat onnekkaita eläessään niin mukavasti. Väre on hämmentynyt Kaaren saarnasta, sillä hän kiittää jo ja tietää, kuinka onnekkaita he ovat eläessään niin rauhallista elämää. Hämmentynyt Väre ihmettelee, miksi Kaari pitää tarpeellisena toistaa nämä asiat. Kaari varoittaa Värettä siitä, että hänen ei pidä antaa kaksijalkojen lahjojen veltostaa itseään ja heilauttaa häntäänsä katsellen ruohikkoa. Hän lisää että Väreen tulisi olla tietoinen siitä, että heidän elämänsä voi olla julmaa. Hämmentyneenä Väre pohtii mustan kollin sanoja ja toteaa, ettei elämä ole koskaan ollut heille julmaa.
Kun Kaari ja Väre ovat lopettaneet kaksijalkojen ruoan syömisen, Kaari ilmoittaa että on aamumietiskelyn aika. Nähdessään Kaaren iloisuuden ja kirkkaat vihreät silmät, Väre toteaa että mustaa kollia vaivannut asia oli poissa. Väre seuraa häntä Puiston toiselle puolelle, ja kaksi kollia asettuvat rajamuurin harjalle. Kaari kertoo hänelle että he harjoittelevat saalistusta myöhemmin, jonka jälkeen hän asettautuu mietiskelyasentoon; käpälät vedettyinä vartalon alle ja häntä kietaistuna niiden päälle. Väre asettautuu pian samaan asentoon. Myöhemmin samana päivänä Väre muistelee uneliaasti saalistustuokiota Kaaren kanssa, jolloin hän oli saanut hiiren. Hän kuitenkin syöksyy ulos pensaasta kuullessaan pakokauhuisen huudon ja huomaa mestarinsa selkä köyryssä ja häntä kaksinkertaisena. Väre tuijottaa häntä ja Kaari ulvaisee taas. Väre kysyy häneltä mikä on hätänä, sillä hän ei ole koskaan nähnyt rauhallista mestariana niin kauhistuneena. Kaari ei vastaa, joten Väre seuraa hänen katsettaan Puistoa ympäröiviin kaksijalkojen hirviöihin.
Väre kysyy uudelleen ja Kaari tokenee pakokauhustaan. Hän pinkaisee Väreen luokse ja tuuppaa hänet kohti Puiston kauimmaista laitaa. Hän ärähtää että heidän pitää häipyä täältä. Väre väittää, että Puistossa on ollut rauhallista, mutta Kaari murahtaa ettei ollut enää. Väre näkee useita kissoja loukussa kiiltävissä verkkopesissä, joita kaksijalat kantavat. Hän tunnistaa Syöksyn, Hohteen ja Kaaren sisaren Räpsyn. He kaikki moukuvat apua. Kaari tuuppaa Värettä taas ja sanoo surullisella äänellä, etteivät he voi auttaa heitä. Väre jatkaa juoksemista Kaaren kanssa, kunnes ne pääsevät muurille. Kaari vilkaisee taakseen ja tajuaa, että jos he juoksevat muurin harjaa pitkin, he voisivat päästä pakoon. Kun hän hyppää muurin päälle, Väre seuraa. Hirviön murahdus kuitenkin pelästyttää Väreen ja hän putoaa jokeen. Hän onnistuu kiipeämään ajopuun päälle, ja Kaari huutaa hänen nimeään muurin päällä.
Väre yrittää hypätä rannalle mutta epäonnistuu. Hän näkee Kaaren enää pelkkänä mustana hahmona muurilla. Kun hän ajautuu alavirtaan, Kaari katoaa näkyvistä ja Väre päättää löytää tiensä takaisin hänen luokseen. Kun Väre havaitsee pienet, välähtelevät hahmot vedessä, hän tunnistaa ne kaloiksi, sillä Kaari oli kertonut niistä hänelle. Hän muistaa, kuinka Kaari oli kertonut hänelle että aurinko ja maa suojelivat häntä. Väre miettii mitä Kaarelle ja muille Puiston Kissoille tapahtui, sillä tänään ei ollut aamumourua. Kun Väre kohtaa Yön, hänen häntänsä valahtaa maahan muistellessaan mestariaan.

Perhe ja suku

Sisko:

Räpsy:[3] Tuntematon tilanne

Lainaukset

Väre: "Tervehdys, Kaari. Eikö olekin ihana aamu?"
Kaari: "On kyllä. Aurinko pään yllä on lämmin, ja ruoho käpälien alla pehmeä. Väre, sinun pitäisi kiittää aurinkoa ja maata siitä, miten ne huolehtivat sinusta. Olemme onnekkaita, kun elämämme on näin mukavaa."
Väre: "Kyllä minä kiitänkin. Joka päivä. Tiedän, miten onnekas olen."
Väre: "Älä anna näiden lahjojen veltostaa itseäsi. Ole aina valpas, sillä elämä voi olla julmaa jopa meille."
—Kaari Väreelle. Myrskyn aika, sivut 298-299 (bonus-kohtaus)
"Hän ei ollut koskaan nähnyt tyyntä, viisasta mestariaan tällaisena."
—Kertoja. Myrskyn aika, pages 301 (bonus-kohtaus)
Väre: "Mitä täällä tapahtuu?"
Kaari: "Meidän pitää häipyä täältä! Tule!"
Väre: "Ne tuhoavat kaiken! Miksi? Täällä on niin rauhaisaa!"
Väre: "Ei ole enää. Juokse!"
—Kaari Väreelle kun kaksijalat tulevat. Myrskyn aika, sivut 302 (bonus-kohtaus)
Väre: "Katso! Tuolla on Syöksy... ja Hohde... ja tuo on sisaresi Räpsy!"
Kaari: "Tiedän. Mutta me emme pysty auttamana heitä. Eteenpäin!"
—Kaari ja Väre napatuista kissoista. Myrskyn aika, sivut 302-303 (bonus-kohtaus)


Lähteet ja sitaatit

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Myrskyn aika, sivu 298 (bonus-kohtaus)
  2. Myrskyn aika, sivu 299 (bonus-kohtaus)
  3. Myrskyn aika, sivu 302 (bonus-kohtaus)
Community content is available under CC-BY-SA unless otherwise noted.