Beyond the Code: Brightspirit's Mercy

Beyond the Code: Brightspirit's Mercy (suom. Soturilain ulkopuolella: Kirkashengen armo) on näytelmä, jonka on näytellyt eri lukioiden draamaesiintyjät varainkeräyksessä Russelvillessä, Arkansasissa.

Näyttelijät

Myrskyklaani

Tulitähti: kellanpunainen kolli, jolla on liekinvärinen turkki, Myrskyklaanin päällikkö

Vatukkakynsi: tummanruskea raidallinen kolli, Myrskyklaanin varapäällikkö

Leijonaroihu: kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät, soturi

Paatsamalehti: musta naaras, jolla on vihreät silmät, soturi

Närhitassu: harmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät, parantajaoppilas

Leijonaroihu, Paatsamalehti ja Närhitassu ovat pentuetovereita; Närhitassu on sokea.

Varjoklaani

Mustatähti: suuri valkoinen kolli, jolla on suuret pikimustat tassut, Varjoklaanin päällikkö

Ruosteturkki: tumman punaruskea naaras, Varjoklaanin varapäällikkö

Tuuliklaani

Yksitähti: ruskea raidallinen kolli, Tuuliklaanin päällikkö

Saarnijalka: harmaa naaras, Tuuliklaanin varapäällikkö

Valkohäntä: pieni valkoinen naaras, soturi (puheeton rooli)

Viimatassu: musta kolli, Valkohännän oppilas

Jokiklaani

Leoparditähti: täplikäs kullankeltainen raidallinen naaras, Jokiklaanin päällikkö

Usvajalka: harmaa naaras, Jokiklaanin varapäällikkö

Tähtiklaani

Kirkashenki: hopeanharmaa raidallinen naaras

Hohtavasydän: hopeanharmaa raidallinen naaras, Kirkashengen emo

Uljassydän: tummanruskea raidallinen kolli, Kirkashengen isä

Suomennettu versio

(epävirallinen suomennos)

Ensimmäinen näytös

On katkeran kylmä talvi ja täydenkuun aika klaanien kokoontuessa saarelle. Puut hohtavat huurteen peitossa, hengitykset leijuvat höyrynä ilmassa, kaikki kissat värisevät ja moni heistä näyttää varsin nälkäisiltä. Klaanien päälliköt istuutuvat aukiolla olevan puun alaoksille (käytä mahdollisesti tikkaita?) varapäälliköt ja parantajat lähellään puun oksien alapuolella. He katsovat jokainen kaikkien neljän klaanin kissoja (ei tarvita jokaista kissaa joka klaanista - suunnilleen 8-10 henkilöä per klaani).

KERTOJA: On katkeran kylmä yö talvella. Neljä soturikissoista koostuvat klaanit, jotka elävät järven ympäristössä, ovat kokoontuneet jakamaan uutisia aselevon salliessa, joka kestää siihen saakka kun kuu on täysi. Myrskyklaania, Jokiklaania, Tuuliklaania ja Varjoklaania edustavat heidän päällikköt, varapäälliköt sekä ryhmä sotureita. Kaikki ovat sitoutuneita noudattamaan soturilakia, joka on lista sääntöjä, joka varmistaa heidän olevan uskollisia, hyvin koulutettuja ja perinteitä kunnioittavia. Klaanien välillä on ollut rauha jo hetken aikaa, mutta kilpailuhenkisyys ja jännittyneisyys ovat aina esillä, jopa yöllä täydenkuun aikaan.

YKSITÄHTI: (katsoo ympärilleen) Ovathan kaikki täällä?

LEOPARDITÄHTI: (kiipeää oksalleen) Kyllä, olemme nyt. Aloitetaanhan ennen kuin jäädymme kaikki kuoliaiksi.

MUSTATÄHTI: Eikö se olisi nopeampaa kuin kuolla nälkään? Koska se on mitä me teemme nyt koko ajan.

Säikähtäneitä maukaisuja kuuntelevilta kissoilta. Varjoklaanin päällikkö on paljastanut klaaninsa vakavat heikkoudet!

RUOSTETURKKI: (raivoisasti kuiskaten) Mustatähti, mitä sinä höpiset? Jos klaanit tietävät miten heikkoja olemme, he tulevat ylittämään rajamme ennen auringonnousua.

MUSTATÄHTI: Älähän ole hiirenaivoinen, Ruosteturkki. Jokainen kissa voi nähdä meidän näkevän nälkää.

(kovemmalla äänellä) Kertokaahan, syökö yksikään klaaneista kyllikseen?

YKSITÄHTI: Jokainen lehtikadon aika on hankalaa...

LEOPARDITÄHTI: Mutta ei näin hankalaa! Oletko nähnyt miten järvi on jäätynyt umpeen? Miten me voimme kalastaa, jos kalat ovat piilossa jään alla?

MUSTATÄHTI: Oletpas sinä hiljainen, Tulitähti. Liian pelokas myöntämään, että klaanisi kärsii myös?

TULITÄHTI: Eipä oikeastaan. Kuten Yksitähti sanoi, on aina hankalaa metsästää lehtikadon aikaan.

LEIJONAROIHU: (kuiskaten Paatsamalehdelle) Mistä hän oikein puhuu? Me olemme ihan kunnossa! Minähän sain kiinni kaksi mustarastasta ja yhden myyrän eilen.

PAATSAMALEHTI: Hiljaa! Jos Tulitähti kertoo muille klaaneille, että meillä on riittävästi tuoresaalista, he saattavat valloittaa reviirimme varastaakseen meidän riistaa!

LEIJONAROIHU: Nuo rääpäleet? Minä vain ajaisin heidät pois.

PAATSAMALEHTI: Niinpä, koska taistelu on juuri sitä mitä me tarvitsemme tähän aikaan kun yrttivarastot ovat tiukilla hallan takia.

NÄRHITASSU: (tassuttelee parantajien luota) Miten menee?

LEIJONAROIHU: Paatsamalehti arvelee että muut klaanit tulevat hyökkäämään meidän reviirille riistan perään. Heillähän olisi höyheniä aivojen tilalla, jos he niin tekisivät. Oletko nähnyt miten laihoja he ovat?

NÄRHITASSU: En oikeastaan, Leijonaroihu, en ole nähnyt.

VATUKKAKYNSI: (ilmestyy Närhitassun takaa - päälliköt ovat päättäneet kokoontumisen ja ovat kavunneet puusta pois) Mutta Myrskyklaani on vahvempi kuin koskaan, josta meidän on huolehdittava. Tulkaahan, mennään takaisin leiriin.

PAATSAMALEHTI: Nyt jo? Mutta vastahan kokoontuminen alkoi.

VATUKKAKYNSI: (katsoo pahoillaan olkansa yli) Mustatähti oli oikeassa: muut klaanit kamppailevat juuri nyt selviytyäkseen. Ei ole aikaa nimittää uusia oppilaita taikka sotureita eikä kukaan naaras olisi hiirenaivoinen hankkimaan pentuja tässä säässä, joten mitään ei ole raportoitavaksi. Se on ainakin selvää ettei naapureistamme ole uhkaksi.

LEIJONAROIHU: (lähtee kävelemään aukiolta pois klaanitovereidensa kanssa) Jee! Myrskyklaani on paras! Voitimme jälleen!

Toinen näytös

Myrskyklaanin rotko ennen aamunkoittoa. Närhitassu ilmestyy parantajanpesästä. Hän kävelee varmoin askelin, näköaistin sijaan kuulo-, haju- ja tuntoaistin avustamana, jotka helpottavat häntä kulkemaan reviirillään. Vatukkakynsi saapuu rotkoon, juuri tulossa metsäpartiosta yksin.

KERTOJA: Närhitassu herää aikaisin seuraavana päivänä aamun koittaessa Myrskyklaanin leirissä. Närhitassu on Myrskyklaanin parantajan, Lehtilammen, oppilas. Kaikkien parantajien täytyy omistaa hyvä muisti yrttikasveille ja parannuskeinoille, sekä oltava kykenevä puhumaan Tähtiklaanille, klaanien esi-isille, heidän unissaan. Närhitassulla on muita parantajakissoja suurempi voima ja hän näkee Tähtiklaanin kissoja kuin nämä olisivat hänen vierellään — vaikka hän onkin sokea arkielämässään.

VATUKKAKYNSI: Olet aikaisin hereillä, Närhitassu. Onko kaikki kunnossa?

NÄRHITASSU: (hiljaisesti) Olen ihan kunnossa.

VATUKKAKYNSI: Et kuulosta siltä. Tapahtuiko jotain kokoontumisessa eilisyönä? Oliko joku kissoista ilkeä sinulle?

NÄRHITASSU: Ei, ei mitään sellaista. He kaikki ovat kuitenkin liian laihoja ollakseen ilkeitä. Luuletko, että muilla klaaneilla on yhtään tuoresaalista juuri nyt?

VATUKKAKYNSI: (tulee lähelle huolestuneena) Närhitassu, soturilaissa ei ole mitään, mikä käskisi meitä ruokkimaan muita klaaneja riistan ollessa vähissä. Lehtikadon aika on meille kaikille rankkaa. Muut valitsivat tämän elämäntavan; ei ole meidän ongelmamme, jos he eivät saa kiinni tuoresaalista joka vuodenaikana.

NÄRHITASSU: (puoliääneen suunnaten kohti metsää) Hän on oikeassa. Se ei ole osa soturilakia. Jos vain löytäisin keppini...

KERTOJA: Närhitassu suuntaa puiden läpi rannalle, jonne hän on piilottanut keppinsä, jonka hän löysi järven reunalta puun juurien alta. Keppi on riisuttu paljaaksi kaarnasta, on kaksi kissanmittaa pitkä, ja sen pinnalla on lyhyitä raapimajälkiä. Se on peräisin muinaisesta kissaryhmästä, joka joskus asui järven luona. Naarmut edustavat uusia sotureita, jotka pääsivät turvallisesti maan alla järjestetyn koetuksen läpi. Närhitassu sai tietää muinaisista kissoista Kallio-nimisen kissan kautta, joka asuu Myrskyklaanin alla olevissa tunneleissa.

NÄRHITASSU: (ottaa kepin esille ja kyyristyy sen päälle, sivellen tassuaan sen naarmujen päällä) Kallio? Kallio, oletko täällä? Mikset puhu minulle?

Närhitassua seurannut Paatsamalehti ilmestyy hänen taakseen. Leijonaroihu on muutaman askeleen kauempana.

KERTOJA: Närhitassun pentuetovereilla, Leijonaroihulla ja Paatsamalehdellä, on myös erityisiä voimia. Nämä kolme kissaa ovat osa vanhaa ennustusta, joka lupasi, että he tulisivat kantamaan tähtien voimaa käpälissään. He tietävät ainutlaatuisista kohtaloistaan, ja odottavat oppiakseen niistä. Sillä välin, he pitävät ennustuksen salaisuutena klaanitovereiltaan, tietäen, että jotkut kissat saattaisivat pelätä heille suoduista voimista.

PAATSAMALEHTI: Närhitassu, puhutko sinä kallioille?

NÄRHITASSU: (katsoo ylös häpeilevästi) Öh... en varsinaisesti.

LEIJONAROIHU: Mitä sinä tuolla kepillä teet?

NÄRHITASSU: Se on osa parantajajuttuja.

LEIJONAROIHU: (ärtyneesti) Selvä, älä sitten kerro meille.

NÄRHITASSU: (nousee ylös karvat pörhistyneenä) Seurasitteko minua?

PAATSAMALEHTI: Vatukkakynsi sanoi sinun käyttäytyvän oudosti.

NÄRHITASSU: En minä ollut outo! Minä vain ajattelin - siinä kaikki. Teidänkin pitäisi kokeilla sitä joskus (katsoo uudelleen keppiinsä).

Puhuessaan kolme kissaa ilmestyvät rivissä näyttämölle: Kirkashenki, Uljassydän ja Hohtavasydän.

KIRKASHENKI: Älkää riidelkö. Lehtikato on jo tarpeeksi julmaa aikaa.

NÄRHITASSU: (katsoen keppiinsä) En minä riidellyt, Paatsamalehti. Hän kuitenkin aloitti sen.

PAATSAMALEHTI: Öm, Närhitassu? Puhuitko sinä minulle?

NÄRHITASSU: (katsoo ylös yllättyneenä) Kyllä. Sinähän juuri sanoit lopettaa riitelemisen ja-

PAATSAMALEHTI: Enhän.

NÄRHITASSU: Kyllä, kyllä sinä sanoit.

LEIJONAROIHU: Hän ei sanonut niin.

NÄRHITASSU: Kyllähän! Minä kuulin hänet!

HOHTAVASYDÄN: Oikeastaan, se oli Kirkashenki.

Katso myös

• Alkuperäinen käsikirjoitus