Soturikissat Wiki
Advertisement
Soturikissat Wiki




Beyond the Code: Brightspirit's Mercy (suom. Soturilain ulkopuolella: Kirkashengen armo) on näytelmä, jonka on näytellyt eri lukioiden draamaesiintyjät varainkeräyksessä Russelvillessä, Arkansasissa.

Inspiraatio

Kirkashenki-hahmo alunperin luotiin Emmy Cherry -nimisen tytön muistoksi, joka kuoli 5. helmikuuta 2008 vanhempineen, kun tornado osui heidän taloonsa.[1] Hänen on sanottu olleen Soturikissat-sarjan suurin fani ja hän sai koko perheensä lukemaan kirjasarjaa. Kun Vicky kuuli traagiset uutiset, hän päätti että Emmy ansaitsisi paikan kirjoissa, joita hän niin kovasti rakasti.

Näyttelijät

Myrskyklaani

Tulitähti: kellanpunainen kolli, jolla on liekinvärinen turkki, Myrskyklaanin päällikkö
Vatukkakynsi: tummanruskea raidallinen kolli, Myrskyklaanin varapäällikkö
Leijonaroihu: kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät, soturi
Paatsamalehti: musta naaras, jolla on vihreät silmät, soturi
Närhitassu: harmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät, parantajaoppilas

Leijonaroihu, Paatsamalehti ja Närhitassu ovat pentuetovereita; Närhitassu on sokea.

Varjoklaani

Mustatähti: suuri valkoinen kolli, jolla on suuret pikimustat tassut, Varjoklaanin päällikkö
Ruosteturkki: tumman punaruskea naaras, Varjoklaanin varapäällikkö

Tuuliklaani

Yksitähti: ruskea raidallinen kolli, Tuuliklaanin päällikkö
Saarnijalka: harmaa naaras, Tuuliklaanin varapäällikkö
Valkohäntä: pieni valkoinen naaras, soturi (puheeton rooli)
Viimatassu: musta kolli, Valkohännän oppilas

Jokiklaani

Leoparditähti: täplikäs kullankeltainen raidallinen naaras, Jokiklaanin päällikkö
Usvajalka: harmaa naaras, Jokiklaanin varapäällikkö

Tähtiklaani

Kirkashenki: hopeanharmaa raidallinen naaras
Hohtavasydän: hopeanharmaa raidallinen naaras, Kirkashengen emo
Uljassydän: tummanruskea raidallinen kolli, Kirkashengen isä

Suomennettu versio

(epävirallinen suomennos)

Ensimmäinen näytös

On katkeran kylmä talvi ja täydenkuun aika klaanien kokoontuessa saarelle. Puut hohtavat huurteen peitossa, hengitykset leijuvat höyrynä ilmassa, kaikki kissat värisevät ja moni heistä näyttää varsin nälkäisiltä. Klaanien päälliköt istuutuvat aukiolla olevan puun alaoksille (käytä mahdollisesti tikkaita?) varapäälliköt ja parantajat lähellään puun oksien alapuolella. He katsovat jokainen kaikkien neljän klaanin kissoja (ei tarvita jokaista kissaa joka klaanista - suunnilleen 8-10 henkilöä per klaani).
KERTOJA: On katkeran kylmä yö talvella. Neljä soturikissoista koostuvat klaanit, jotka elävät järven ympäristössä, ovat kokoontuneet jakamaan uutisia aselevon salliessa, joka kestää siihen saakka kun kuu on täysi. Myrskyklaania, Jokiklaania, Tuuliklaania ja Varjoklaania edustavat heidän päällikköt, varapäälliköt sekä ryhmä sotureita. Kaikki ovat sitoutuneita noudattamaan soturilakia, joka on lista sääntöjä, joka varmistaa heidän olevan uskollisia, hyvin koulutettuja ja perinteitä kunnioittavia. Klaanien välillä on ollut rauha jo hetken aikaa, mutta kilpailuhenkisyys ja jännittyneisyys ovat aina esillä, jopa yöllä täydenkuun aikaan.
Yksitähti: (katsoo ympärilleen) Ovathan kaikki täällä?
Leoparditähti: (kiipeää oksalleen) Kyllä, olemme nyt. Aloitetaanhan ennen kuin jäädymme kaikki kuoliaiksi.
Mustatähti: Eikö se olisi nopeampaa kuin kuolla nälkään? Koska se on mitä me teemme nyt koko ajan.
Säikähtäneitä maukaisuja kuuntelevilta kissoilta. Varjoklaanin päällikkö on paljastanut klaaninsa vakavat heikkoudet!
Ruosteturkki: (raivoisasti kuiskaten) Mustatähti, mitä sinä höpiset? Jos klaanit tietävät miten heikkoja olemme, he tulevat ylittämään rajamme ennen auringonnousua.
Mustatähti: Älähän ole hiirenaivoinen, Ruosteturkki. Jokainen kissa voi nähdä meidän näkevän nälkää.
(kovemmalla äänellä) Kertokaahan, syökö yksikään klaaneista kyllikseen?
Yksitähti: Jokainen lehtikadon aika on hankalaa...
Leoparditähti: Mutta ei näin hankalaa! Oletko nähnyt miten järvi on jäätynyt umpeen? Miten me voimme kalastaa, jos kalat ovat piilossa jään alla?
Mustatähti: Oletpas sinä hiljainen, Tulitähti. Liian pelokas myöntämään, että klaanisi kärsii myös?
Tulitähti: Eipä oikeastaan. Kuten Yksitähti sanoi, on aina hankalaa metsästää lehtikadon aikaan.
Leijonaroihu: (kuiskaten Paatsamalehdelle) Mistä hän oikein puhuu? Me olemme ihan kunnossa! Minähän sain kiinni kaksi mustarastasta ja yhden myyrän eilen.
Paatsamalehti: Hiljaa! Jos Tulitähti kertoo muille klaaneille, että meillä on riittävästi tuoresaalista, he saattavat valloittaa reviirimme varastaakseen meidän riistaa!
Leijonaroihu: Nuo rääpäleet? Minä vain ajaisin heidät pois.
Paatsamalehti: Niinpä, koska taistelu on juuri sitä mitä me tarvitsemme tähän aikaan kun yrttivarastot ovat tiukilla hallan takia.
Närhitassu : (tassuttelee parantajien luota) Miten menee?
Leijonaroihu: Paatsamalehti arvelee että muut klaanit tulevat hyökkäämään meidän reviirille riistan perään. Heillähän olisi höyheniä aivojen tilalla, jos he niin tekisivät. Oletko nähnyt miten laihoja he ovat?
Närhitassu : En oikeastaan, Leijonaroihu, en ole nähnyt.
Vatukkakynsi: (ilmestyy Närhitassun takaa - päälliköt ovat päättäneet kokoontumisen ja ovat kavunneet puusta pois) Mutta Myrskyklaani on vahvempi kuin koskaan, josta meidän on huolehdittava. Tulkaahan, mennään takaisin leiriin.
Paatsamalehti: Nyt jo? Mutta vastahan kokoontuminen alkoi.
Vatukkakynsi: (katsoo pahoillaan olkansa yli) Mustatähti oli oikeassa: muut klaanit kamppailevat juuri nyt selviytyäkseen. Ei ole aikaa nimittää uusia oppilaita taikka sotureita eikä kukaan naaras olisi hiirenaivoinen hankkimaan pentuja tässä säässä, joten mitään ei ole raportoitavaksi. Se on ainakin selvää ettei naapureistamme ole uhkaksi.
Leijonaroihu: (lähtee kävelemään aukiolta pois klaanitovereidensa kanssa) Jee! Myrskyklaani on paras! Voitimme jälleen!

Toinen näytös

Myrskyklaanin rotko ennen aamunkoittoa. Närhitassu ilmestyy parantajanpesästä. Hän kävelee varmoin askelin, näköaistin sijaan kuulo-, haju- ja tuntoaistin avustamana, jotka helpottavat häntä kulkemaan reviirillään. Vatukkakynsi saapuu rotkoon, juuri tulossa metsäpartiosta yksin.
KERTOJA: Närhitassu herää aikaisin seuraavana päivänä aamun koittaessa Myrskyklaanin leirissä. Närhitassu on Myrskyklaanin parantajan, Lehtilammen, oppilas. Kaikkien parantajien täytyy omistaa hyvä muisti yrttikasveille ja parannuskeinoille, sekä oltava kykenevä puhumaan Tähtiklaanille, klaanien esi-isille, heidän unissaan. Närhitassulla on muita parantajakissoja suurempi voima ja hän näkee Tähtiklaanin kissoja kuin nämä olisivat hänen vierellään — vaikka hän onkin sokea arkielämässään.
Vatukkakynsi: Olet aikaisin hereillä, Närhitassu. Onko kaikki kunnossa?
Närhitassu : (hiljaisesti) Olen ihan kunnossa.
Vatukkakynsi: Et kuulosta siltä. Tapahtuiko jotain kokoontumisessa eilisyönä? Oliko joku kissoista ilkeä sinulle?
Närhitassu : Ei, ei mitään sellaista. He kaikki ovat kuitenkin liian laihoja ollakseen ilkeitä. Luuletko, että muilla klaaneilla on yhtään tuoresaalista juuri nyt?
Vatukkakynsi: (tulee lähelle huolestuneena) Närhitassu, soturilaissa ei ole mitään, mikä käskisi meitä ruokkimaan muita klaaneja riistan ollessa vähissä. Lehtikadon aika on meille kaikille rankkaa. Muut valitsivat tämän elämäntavan; ei ole meidän ongelmamme, jos he eivät saa kiinni tuoresaalista joka vuodenaikana.
Närhitassu : (puoliääneen suunnaten kohti metsää) Hän on oikeassa. Se ei ole osa soturilakia. Jos vain löytäisin keppini...
KERTOJA: Närhitassu suuntaa puiden läpi rannalle, jonne hän on piilottanut keppinsä, jonka hän löysi järven reunalta puun juurien alta. Keppi on riisuttu paljaaksi kaarnasta, on kaksi kissanmittaa pitkä, ja sen pinnalla on lyhyitä raapimajälkiä. Se on peräisin muinaisesta kissaryhmästä, joka joskus asui järven luona. Naarmut edustavat uusia sotureita, jotka pääsivät turvallisesti maan alla järjestetyn koetuksen läpi. Närhitassu sai tietää muinaisista kissoista Kallio-nimisen kissan kautta, joka asuu Myrskyklaanin alla olevissa tunneleissa.
Närhitassu : (ottaa kepin esille ja kyyristyy sen päälle, sivellen tassuaan sen naarmujen päällä) Kallio? Kallio, oletko täällä? Mikset puhu minulle?
Närhitassua seurannut Paatsamalehti ilmestyy hänen taakseen. Leijonaroihu on muutaman askeleen kauempana.
KERTOJA: Närhitassun pentuetovereilla, Leijonaroihulla ja Paatsamalehdellä, on myös erityisiä voimia. Nämä kolme kissaa ovat osa vanhaa ennustusta, joka lupasi, että he tulisivat kantamaan tähtien voimaa käpälissään. He tietävät ainutlaatuisista kohtaloistaan, ja odottavat oppiakseen niistä. Sillä välin, he pitävät ennustuksen salaisuutena klaanitovereiltaan tietäen, että jotkut kissat saattaisivat pelätä heille suotuja voimia.
Paatsamalehti: Närhitassu, puhutko sinä kallioille?
Närhitassu: (katsoo ylös häpeilevästi) Öh... en varsinaisesti.
Leijonaroihu: Mitä sinä tuolla kepillä teet?
Närhitassu : Se on parantajajuttuja.
Leijonaroihu: (ärtyneesti) Selvä, älä sitten kerro meille.
Närhitassu : (nousee ylös karvat pörhistyneenä) Seurasitteko minua?
Paatsamalehti: Vatukkakynsi sanoi sinun käyttäytyvän oudosti.
Närhitassu : En minä ollut outo! Minä vain ajattelin - siinä kaikki. Teidänkin pitäisi kokeilla sitä joskus (katsoo uudelleen keppiinsä).
Puhuessaan kolme kissaa ilmestyvät rivissä näyttämölle: Kirkashenki, Uljassydän ja Hohtavasydän.
Kirkashenki: Älkää riidelkö. Lehtikato on jo tarpeeksi julmaa aikaa.
Närhitassu : (katsoen keppiinsä) En minä riidellyt, Paatsamalehti. Hän kuitenkin aloitti sen.
Paatsamalehti: Öm, Närhitassu? Puhuitko sinä minulle?
Närhitassu: (katsoo ylös yllättyneenä) Kyllä. Sinähän juuri sanoit lopettaa riitelemisen ja-
Paatsamalehti: Enhän.
Närhitassu: Kyllä, kyllä sinä sanoit.
Leijonaroihu: Hän ei sanonut niin.
Närhitassu: Kyllähän! Minä kuulin hänet!
Hohtavasydän: Oikeastaan, se oli Kirkashenki.
Närhitassu katsoo ylös ja näkee kolme tähdenhohtoista kissaa pentuetovereidensa takana. Hänen suunsa aukeaa ällistyksestä. Hän tietää saaneensa näyn, koska hän pystyy yllättäen näkemään. Hän on tavannut nämä kissat aiemmin, mutta vain lyhyesti. Vain Närhitassu pystyy näkemään heidät, koska nämä kissat ovat Tähtiklaanista ja hän on parantaja. Hänen pentuetovereillaan ei taas ole ajatuksen häivää, että nämä tähdenhohtoiset kissat ovat paikalla.
Närhitassu: Kirkashenki!
Leijonaroihu: Kuka?
Paatsamalehti: (katsellen ympärilleen) Närhitassu, onko täällä Tähtiklaanin kissoja?
Närhitassu : (kävelee sisaruksiensa ohi heistä piittaamatta) Hohtavasydän, Uljassydän! Mitä te täällä teette? Onko jokin vialla?
Kirkashenki: (astuu edemmäs ja painaa päänsä alas vakavissaan) Kyllä on. Muut klaanit näkevät nälkää.
Hohtavasydän: He tarvitsevat apuanne.
Uljassydän: Myrskyklaanilla on muita klaaneja enemmän riistaa. Teidän pitää jakaa sitä heidän kanssaan.
Närhitassu: Ei käy! Se ei ole osa soturilakia! Vatukkakynsi sanoi niin ja hän on oikeassa.
Hohtavasydän: Teetkö vain asioita, joita soturilaissa käsketään?
Närhitassu: No, kyllä… tietenkin. Sehän on sitä, mitä klaanikissana oleminen on.
Uljassydän: Kertooko laki sinua syömään? Nukkumaan? Juomaan?
Närhitassu: Ei, mutta...
Hohtavasydän: (lempeästi) Mutta teet näitä asioita joka päivä.
Kirkashenki: (kävelee koskettamaan Närhitassun kuonoa omallaan) Kertooko soturilaki sinua uskomaan Tähtiklaaniin?
Närhitassu: (tuijottaa häntä silmät suurina) Ei. Ei kerro.
Kirkashenki: Ja silti uskot siihen. Ellet uskoisi, emme olisi täällä.
Paatsamalehti: Närhitassu, aiotko esitellä meitä?
Närhitassu: Pystyttekö… pystyttekö näkemään heidät?!
Leijonaroihu: Emme, näyttää siltä kuin olisit menettänyt järkesi ja puhut koivulle. Mutta he ovat varmasti siellä. Joten, kuka hän on? Sinitähti? Täplälehti?
Närhitassu: Ei, se on Kirkashenki ja hänen vanhempansa, Hohtavasydän ja Uljassydän.
(Jokainen tähdenhohtoisista kissoista painaa vuorottain päänsä alas kissoille, jotka eivät näe heitä.)
Paatsamalehti: Kirkashenki? En ole kuullut sitä nimeä koskaan aiemmin. Oliko hän myrskyklaanilainen?
Närhitassu: Epäilen… Epäilen että ei. Olen tavannut hänet vain kerran aiemmin. Mutta hän tietää kaiken meistä ja Myrskyklaanista!
Kirkashenki: Kerro Leijonaroihulle ja Paatsamalehdelle ettette saa jättää muita klaaneja nääntymään.
Hohtavasydän: On oltava neljä klaania. Jos yksikin lähtee, toiset ovat haavoittuvaisia.
Uljassydän: Klaanien suurin taistelu käydään siitä, mikä on heidän reviireidensä ulkopuolella. Tarvitsette toistenne tukea.
Kirkashenki: Ja juuri nyt muut klaanit tarvitsevat teitä. Ole armollinen heille, Närhitassu. Älä anna soturilain aina kertoa, mitä tehdä. Tee, mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä.
Paatsamalehti: Mitä he sanovat?
Leijonaroihu: (katsoo ympärilleen levottomasti) Pystyvätkö he näkemään meitä? Tarkoitan – mehän emme heitä näe, mutta tarkoittaako se, että he eivät tiedä meidän olevan täällä?
Närhitassu: He näkevät teidät. He kertoivat minulle, että meidän täytyy jakaa tuoresaaliimme muiden klaanien kanssa.
Leijonaroihu: (kiertää vihoissaan ohittaen juuri ja juuri tähdenhohtoiset vieraat) Sehän on järjetöntä! Mitä ihmeen Tähtiklaanin kissoja he ovat? Älä kerro – he ovat varjoklaanilaisia, jotka yrittävät heikentää meitä, jotta heidän suosikkinsa voisivat vallata reviirimme.
Närhitassu: Eivät he ole Varjoklaanista. Oikeastaan, en tiedä, mihin klaaniin he kuuluvat.
Hohtavasydän: Sillä ei ole väliä, Närhitassu. Olemme täällä kaikkien klaanien tähden.
Uljassydän: Ja muut klaanit kuolevat nälkään, mikäli ette auta heitä.
Leijonaroihu: Oletko kertonut heille, miten se ei ole osa soturilakia? (Vilkuilee kohtaa, jossa luulee tähtiklaanilaisten seisovan, ja korostaa ääntään) Soturilaki ei sano mitään vihollistemme ruokkimisesta! Emme ryhdy siihen!
Kirkashenki: Entä sinä, Närhitassu? Löydätkö armoa sydämestäsi? Parantajana sinua ei sido sama kilpailuhenki niin kuin pentuetovereitasi. Voitko seurata sitä, kun muut klaanit kuolevat, vaikka teillä olisi ruokaa jaettavaksi?
Närhitassu: (hiljaa) En, en voi.
Leijonaroihu: Juuri niin. Emme voi luopua tuoresaaliistamme.
Närhitassu: Ei, tarkoitan, että emme voi antaa muiden klaanien nähdä nälkää. Meidän on vietävä ruokaa heille, kunnes hiirenkorvan aika tulee.
Leijonaroihu loikkaa Närhitassua kohti ja huitaisee kynnet piilossa. Närhitassu kompuroi tietämättömänä (hän ei näe veljeään, vaan vain tähdenhohtoiset kissat), ja Paatsamalehti rientää pysäyttääksen Leijonaroihun.
Paatsamalehti: Lopeta! Mitä Tähtiklaanin nimeen sinä teet?
Leijonaroihu: (muristen) Jos et ole huomannut, veljemme aikoo antaa kaikki ruokamme pois.
Kirkashenki: Sinun on kuunneltava sydäntäsi, Närhitassu. Se saattaa puhua niin hiljaa että voit tuskin kuulla sitä, mutta se kertoo sinulle, mikä on oikein.
Kirkashenki, Hohtavasydän ja Uljassydän tulevat vuoroin koskettamaan Närhitassun päätä kuonoillaan, minkä jälkeen he poistuvat haihtuen.
Paatsamalehti: Närhitassu, oletko kunnossa?
Närhitassu ryhdistäytyy ja kohtaa sisarensa, vaikka nyt hän on jälleen täysin sokea.
Närhitassu: Olen kunnossa. Tulkaahan. Meidän pitää metsästää.
Leijonaroihu: (painaa tassunsa maahan tasaisesti) Olet. Ihan. Höyhenaivoinen. Minä en missään nimessä aio tuhlata metsästystaitojani vihollistemme ruokkimiseen!
Närhitassu: Sitten metsästän yksin. Ellet sinä halua tulla, Paatsamalehti?
Paatsamalehti: (vilkuilee Leijonaroihun suuntaan) Kyllä, olen tulossa. Muut klaaneista eivät hyökkää, jos annamme heille ruokaa. Ja silloin he ovat meille velkaa.
Närhitassu: (puhuu surullisesti itsekseen) Ei meidän pidä sen takia tätä tehdä. Jos se tarkoittaa, että aiot auttaa minua, se riittää minulle.

Kolmas näytös

Metsä, Myrskyklaanin reviiri. Närhitassu, Paatsamalehti ja Leijonaroihu väijyvät riistaa, loikkivat, silloin tällöin napaten ja tappaen hiiren, myyrän tai pienen linnun. Paatsamalehti metsästää varovaisemmin ja nokkelammin, väijyttäen pienintäkin hajumerkkiä, kun taas Leijonaroihu on taitavampi ottamaan kaukaa isoja ja voimakkaita loikkia. Närhitassulla on vähiten kokemusta, koska hän on parantaja eikä soturi ja koska hän on sokea, mutta hän yrittää silti parhaansa. He kokoavat pientä tuoresaaliskasaa puun juurelle. (Improvisoitu puhe tai toiminta sopisi tähän kohtaan hyvin!)
KERTOJA: Kolme nuorta Myrskyklaanin kissaa ovat lähteneet etsimään saalista nälkää näkeville naapureilleen. Närhitassu ei ponnistele pelkästään sokeutensa takia, vaan myös sen takia että hän on parantaja eikä häntä ole koulutettu muiden tavoin metsästämään. Mutta hän silti yrittää parhaansa ja kuulee Kirkashengen viestin kaikuvan korvissaan.
Paatsamalehti: Hyvin napattu, Leijonaroihu! Kiitos kun tulit mukaamme. Emme olisi saaneet niin paljon kiinni ilman apuasi.
Leijonaroihu: (tylysti) Minusta teemme edelleen jotakin hiirenaivoista, mutta mehän kolme olemme osa ennustusta, muistatteko? Meidän on pidettävä yhtä, vaikka tapahtuisi mitä. Mutta jos meidät huomataan, te saatte kertoa tekosyyt.
Närhitassu: (ravaa paikalle hiiren kanssa, jonka hän pudottaa tuoresaaliskasaan) Ennustus on jo erottanut meidät klaanitovereistamme. Eikä kukaan voi syyttää meitä soturilain rikkomisesta.
Paatsamalehti: Tulkaahan. Emme pysty kantamaan paljon enempää. Lähdetään Tuuliklaanin suuntaan ensin, sillä se on lähimpänä rajaa.
Kissat noukkivat tuoresaaliin; Paatsamalehti auttaa Närhitassua kantamaan hiiriä niiden hännistä. Leijonaroihu kietoo oravan leveiden hartioidensa päälle. He kulkevat metsikköä Tuuliklaanin rajalle, mikä on nummen reunalla kulkeva virta. Kissat asettavat tuoresaaliin maahan ja jäävät seisomaan virran reunalle, katse kohti nummea.
KERTOJA: He saapuvat Tuuliklaanin kanssa jaetulle rajalle, missä metsä muuttuu aukeaksi nummimaaksi. Askelkin edemmäs ja he olisivat luvattomasti toisten mailla!
Närhitassu: Näetkö partiota?
Paatsamalehti: En vielä.
Leijonaroihu: Päätellen tästä tuulen suunnasta, tuskin kestää kauan että he haistavat meidät. Meidän on vain toivottava, etteivät he revi meiltä korvia päistä ennen kuin voimme selittää tekosemme. Tunnettehan Tuuliklaanin; he ovat varmasti liian ylpeitä ottaakseen apuamme vastaan.
Närhitassu: Kyllä he suostuvat, jos he ovat riittävän nälkäisiä.
Paatsamalehti: Taidan nähdä muutaman kissan! (He vääntelehtivät hermostuneesti omalla puolellaan virtaa.)
Tuuliklaanilaisten partio saapuu: Saarnijalka, varapäällikkö; Valkohäntä ja hänen oppilaansa, Viimatassu. Kaikki ovat laihoja ja vainoharhaisia siitä, että joku hyökkäisi heidän ollessa heikkoja.
KERTOJA: Tuuliklaanin partio saapuu: varapäällikkö Saarnijalka mukanaan Valkohäntä ja Viimatassu. Viimatassu on tavannut Myrskyklaanin kissoja sattumalta aiemminkin – ja inho on molemminpuolista!
Viimatassu: (vihamielisesti) Mitä te täällä teette? (huomaa tuoresaaliin, köyristää selkänsä ja pörhistää karvojaan) Oletteko olleet varastamassa riistaa meiltä?
Leijonaroihu: Tuskin, senkin kapinen kasa variksenruokaa. Elleivät oravat ja hiiret ole alkaneet asustaa teidän reviirillänne.
Viimatassu: (valmistautuu ottamaan mittaa Leijonaroihusta virran reunalta) Ketä sinä nimittelet variksenruoaksi? Revin sinulta karvat irti ellet varo sanojasi!
Saarnijalka: Hoitelen tämän, Viimatassu. Leijonaroihu, mitä teette niin lähellä Tuuliklaanin reviiriä? Tietääkö Tulitähti, että olette täällä?
Paatsamalehti: Toimme nämä teille (viittoo tuoresaalista).
Viimatassu: Älä koske siihen, Saarnijalka! He ovat varmasti laittaneet niihin kuolomarjoja!
Saarnijalka: Miksi toisitte meille ruokaa?
Leijonaroihu: (katsoo Närhitassua) Koska...
Närhitassu: Koska niin pitäisi tehdä. Koska jos yksikin klaani kärsii, kaikki klaanit kärsivät. Meillä on tarpeeksi ruokaa auttamaan kaikkia klaaneja selviytymään lehtikadosta.
Saarnijalka: Sellaisesta ei sanota mitään soturilaissa.
Närhitassu: (raivoissaan) Mutta elämämme ei riipu soturilaista! Meidän pitäisi tehdä, mikä on oikein, ei pelkästään sitä, mitä meille kerrotaan.
Kun he väittelevät, Kirkashenki, Hehkuvasydän ja Uljassydän ilmestyvät myrskyklaanilaisten taakse katsomaan ja kuuntelemaan.
Paatsamalehti: Ei se mitään, Närhitassu. Tiesit, että heitä olisi vaikeaa saada ymmärtämään.
Saarnijalka: Sitten kiitämme teitä tästä lahjasta. Valaiskoon Tähtiklaani polkujanne, aina.
Viimatassu: Et kai aio ottaa noita vastaan?
Saarnijalka: Viimatassu, jos Tähtiklaani ei olisi halunnut näiden kissojen jakavan ruokaansa, soturiesi-isämme olisivat pitäneet huolen siitä, että joka ikinen metsän olento olisi pysynyt piilossa. Mutta tämä on hyvä saalis, parempaa mitä olemme nähneet kuihin, minkä pitää tarkoittaa Tähtiklaanin siunausta.
Viimatassu: No, minä en ainakaan aio syödä yhtään mitään.
Saarnijalka: Se on sinun päätöksesi. Mutta varapäällikkönäsi pyydän, että autat kantamaan ne leiriisi.
Tuuliklaanilaiset hyppäävät virran yli ja keräävät riistan. Kuuluu vaisuja ja mumistuja kiitoksia, vaikka ei kuitenkaan Viimatassulta, jonka turkki on edelleen raivokkaasti pörröllä. Kun he ovat jälleen ylittäneet virran, Saarnijalka pysähtyy puhumaan vielä myrskyklaanilaisille.
Saarnijalka: Tämä ei muuta yhtään klaaniemme välejä. Kiitämme teitä, mutta emme jää velkaa tämän lahjan vuoksi. Astukaa tassullanne rajamme yli ja revimme turkkinne.
Viimatassu: Joo! Olen täällä vastassa, variksenruoat!
Närhitassu: Ymmärrämme. Näin sen pitää olla.
Paatsamalehti: (hiljaa) Soturilain on merkittävä jotakin. Ruoan jakaminen ei tee meistä liittolaisia.
Leijonaroihu: Tulehan. Jos viemme tuoresaalista muille klaaneille, on parasta lähteä liikkeelle tai ehtii tulla pimeä.
Hän alkaa johdattamaan heitä pois virran luota. Närhitassu kulkee jonon hännillä. Hän pysähtyy Kirkashengen viereen ja katsoo ylös häneen.
Närhitassu: Oletko varma, että tämä on oikein?
Kirkashenki: Toki. Armon antaminen vaatii suurta voimaa – enemmän voimaa kuin vaaditaan taistelun voittamiseen. Lähde hyvillä mielin, Närhitassu. Tapaamme vielä uudestaan.
Närhitassu poistuu seuraten Leijonaroihua ja Paatsamalehteä. Tähdenhohtoiset kissat katsovat heidän menoaan.
Hohtavasydän: Toimit hyvin, Kirkashenki. Olen todella ylpeä sinusta.
Kirkashenki: Närhitassu on hyvä kissa. Hänen täytyy vain luottaa itseensä enemmän.
Uljassydän: Hänellä on haastava polku edessään.
Kirkashenki: Mutta olen hänen luonaan – jokaisella tassun askeleella.
He poistuvat vastakkaisiin suuntiin. Kirkashenki luo viimeistä kertaa katseen taakseen, Myrskyklaanin suuntaan.

LOPPU.



Katso myös

Lähteet ja sitaatit

Soturikissat
Ennustusten alku Villiin luontoonTuli ja jääSalaisuuksien metsäMyrsky nouseeVaarallinen polkuPimeyden hetki
Uusi profetia KeskiyöKuunnousuAamunkoiTähtiyöIltahämäräAuringonlasku
Kolmikon mahti NäköPimeyden jokiKarkotusPimennysPitkät varjotAuringonnousu
Tähtien enne Neljäs oppilasEtäiset kaiutYön kuiskauksetKuun merkkiUnohdettu soturiViimeinen toivo
Klaanien synty Auringon polkuMyrskyn aikaEnsimmäinen taisteluHehkuva tähtiJaettu metsäTähtien polku
Varjojen aika Oppilaan tehtäväMyrsky ja varjoPirstoutunut taivasSynkin yöTulijokiRaivoava myrsky
Rikottu laki Kadonneet tähdetThe Silent ThawVeil of ShadowsDarkness WithinThe Place of No StarsA Light in the Mist
A Starless Clan RiverSkyShadow
Erikoisseikkailut Tulitähden tehtäväSinitähden tarinaTaivasklaanin kohtaloVäärätähden lupausKeltahampaan salaisuusPitkätähden kostoVatukkatähden myrskyPerhon Lennon näkyHawkwing's JourneyTigerheart's ShadowCrowfeather's TrialSquirrelflight's HopeGraystripe's VowLeopardstar's HonorOnestar's ConfessionRiverstar's Home
Klaanien kirjat Klaanien salaisuudetKlaanien kissatKlaanien lakiKlaanien taistelutEnter the ClansThe Warriors GuideThe Ultimate Guide
Sarjakuvaromaanit Graystripe's Adventure: Kadonnut soturiSoturin turvapaikkaSoturin paluu - Tigerstar and Sasha: Into the WoodsEscape from the ForestReturn to the Clans - Ravenpaw's Path: Shattered PeaceA Clan in NeedThe Heart of a Warrior - SkyClan and the Stranger: The RescueBeyond the CodeAfter the Flood - Itsenäiset tarinat: The Rise of ScourgeA Shadow in RiverClanWinds of ChangeExile from ShadowClan
Novellit Kertomattomia tarinoita: Paatsamalehden tarinaUsvatähden ennePilvitähden taival - Kertomuksia klaaneista: Tiikerikynnen raivoLehtilammen toiveKyyhkysiiven hiljaisuus - Klaanien varjoja: Vaahteravarjon kostoHanhisulan kirousKorppitassun jäähyväiset - Legends of the Clans: Spottedleaf's HeartPinestar's ChoiceThunderstar's Echo - Path of a Warrior: Redtail's DebtTawnypelt's ClanShadowstar's Life - A Warrior's Spirit: Pebbleshine's KitsTree's RootsMothwing's Secret - A Warrior's Choice: Daisy's KinSpotfur's RebellionBlackfoot's Reckoning
Lyhyttarinat After Sunset: We Need to TalkAfter Sunset: The Right Choice?Beyond the Code: Brightspirit's MercyThe Elders' ConcernSpottedleaf's Honest AnswerThe Clans DecideTigerstar: Heart of Evil?Why is Jaypaw Blind?The Death of Bright StreamWarriors Missing Scene: A Fear of Fire
Advertisement